Onpas naatti olo. Varmaan osasyynä tuo runsas ulkoilu, mitä ollaan viime aikoina lasten kanssa harrastettu. Tai pojat ovat möyrineet lumessa sydämensä kyllyydestä ja äiti seissyt paikallaan ja palellut hyvästä vaatetuksesta huolimatta. No, tänään aika kului aamusta hyvin tekstiviesteja naputellessa. Jollain tavalla niitä ystävyyssuhteita on pakko pitää yllä..

Typsykin pääsi eilen ekaa kertaa pulkan kyytiin isoveljien sylissä istuen. Oli toisella vain leveä hymy naamalla kotiin päin mennessä. Muuten aina ajoitan tuon päiväunet ulkoilun yhteyteen, niin pääsee helpoimmalla. Joku kun ei oikein viihdy rattaissa jos ne ei liiku..

Huomenna ulkoillaan taas, kun suunnataan ystäväperheen kanssa Talmaan pulkkamäkeen. Ja sitten syömään ja istumaan ja syömään..

..ja Typsyä imettämään ja yöpuulle laittamaan. Se siitä sitten..

Ihanaa kun on talvi. Siis ihan säänkin puolesta. Ollaan oltu kutakuinkin joka päivä ulkona, parhaimmillaan jopa kaksi kertaa. Niin pulkkamäessä kuin muutenkin lumessa möyrimässä. Äiteen takamus on mustelmilla liukurilla laskemisesta ja ollaanpa testattu mahtuvamme kaikki kolme (äiti ja pojat) samaan pulkkaan.

Ensi tiistaina pitäisi suunnata Hyvinkäälle sairaalaan Elohopean kanssa lastenlääkärille. 5 v neuvolassa tuon sydämestä kuului sivuääniä ja ekg:ssä näkyi jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Tiistaina sitten katsotaan tarkemmin. Voi olla, että sivuääni on ihan harmiton, mutta poika taidetaan tutkia melko perusteellisesti minun sydänvikani vuoksi. Hyvä niin, niin tietää sitten.

Typsyllä on edelleen kamala eroahdistukausi meneillään. Se on ihan hilkun verran ahdistavaa olla niin tärkeä ja korvaamaton lapselle, ettei vessassakaan voi käydä ilman, että oven takana on yksi kirkuva ja itsevä lapsi. Tai sitten olla edes yksi tunti poissa kotoa ja kyseinen tapaus on huutanut koko sen ajan isille kotona. Ja äidin astuessa sisään itku loppuu kuin seinään ja lapsi on niiiiin onnellinen. Onneksi tämä on ehkä ohimenevää..

Aina suunnittelen kirjoittavani jotain tosi fiksua ja syvällistä tänne. Ja pah. Tässä vaiheessa vuorokautta pää on kyllä niin tyhjä, että turha toivo..

 

Typsy oli sitten kuumeessa lauantaista lähtien. Kolmena yönä peräkkäin 40 asteen kuume ja tissiä meni tunti toisensa jälkeen. (ja nyt on maitomäärä noussut huippulukemiin ja baarit räjähdyspisteessä..). Diagnoosina joko seuraavan hampaan tulo, joka oikeasti on jo pilkistämässä ensimmäisen vieressä. Toinen vaihtoehto olisi vauvarokko, vaikka näppylöitä/läiskiä ei paljoa kylläkään ole. Nyt on neiti ollut ihan muuten vain ärtsy koko päivän, joten tämä hetki lasten nukkumaan mentyä on aika luksusta..

Tänään oli taas venäjän kurssikin ja on se vaan edelleen yhtä mielenkiintoista. Osasyynä tottakai myös se, että saan olla oikeasti ilman lapsia 1,5 h kerran viikossa (muuten kun olen noiden kanssa yksin aamusta iltaan..), mutta suurin syy kyllä itse kieli. On se vaan kaunis kieli ja haastava sellainen. Ja motivaattorina toimii se, että kummipoika on taas ensi kesänä tulossa leirille tänne Suomeen ja aion olla tuolla leirillä mahdollisimman paljon tällä kertaa. Ja mitä enemmän pystyn kommunikoimaan, sen parempi.

Vähän tööt olo. Lauantaista tiistaihin meni supervähillä unilla Typsyn kuumeilun vuoksi ja jaksoin ihmeen hyvin. Seuraavana yönä sai jo nukkua, kuten edellisyönäkin, mutta olo ei kyllä ole kovinkaan pirteä tai levännyt. Hemppa on ollut alhainen jo kauan ja nyt mietin kyllä anemiankin mahdollisuutta rautakuurista huolimatta..pitäisi vain saada aikaiseksi käydä mittauttamassa tuo hemppa niin tietäisi tepsiikö rautalisä edes..

Ja ehkä jos menisi vain nukkumaan eikä yrittäisi edes haikailla sen kuuluisan oman ajan perään. Ehtii sitä kai joskus muulloinkin..

Meillä tehdään taas hampaita ja kyllä ottaa koville.

Tuli siis eilinen hieroja tarpeeseen sillä viime yönä on nukuttu mitä kummallisemmissa asennoissa pikkutypsy vieressä ja tämän päivän tuota on taas saanut kantaa. Ja tietenkään kenenkään muun syli ei käy..äiti vaan on niin ykkönen. Puolen yön aikaan Typsy heräili ja oli ihan tulikuuma, mitattiin kuume ja suppoa kehiin. Typsy kainaloon tissille ja siinä tuo sitten sai nukuttua.

Tänään äiti on ollut vähän väsynyt ja isi myös. Ja ensi yöstä mitä luultavimmin on tulossa samanlainen. Kuumetta edelleen, suppoja ladattu, josko tulisi edes vähän paremmin pikkuisen nukuttua. Kunhan edes nukahtaisi yöunilleen..

Joten kaiketi menossa iltapesuille. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Toivottavasti tämä ei ole samanlaista jokaisen hampaan kanssa..

 

Tänään aamusta leivottiin poikien kanssa banaanikakku (tuli muuten hyvää!), syötiin taikinaa ja maisteltiin uunituoretta leipomusta. Sitten ulkovaatteet niskaan ja parkkipaikalla odotti ihana yllätys auton ollessa valehtelematta 30 cm lumipeitteen alla. Siinä sitä aikaa menikin mukavasti sitä esiin kaivaessa. Autossa odotti yllätys, kun huomasin, ettei tuolla pääse 40 km enempää ajamaan, joten tankkaamaan siis. Siinä vaiheessa kaveri jo soitteli, että on junassa. Kellosta vilkaisin, että aikaa ruokaostosten tekoon kaupassa on 20 minuuttia ja kyllä me vain ehdittiin. Elohopea-raukka lensi kärryjen perässä, kun me viipotettiin hyllyltä toiselle..

Vanha lukioaikainen kaveri tuli kyläilemään ja oli se taas mukavaa vaihtaa kuulumisia jotenkin muutenkin kuin facebookin kautta ;o) Syötiin kahvin kanssa sitä tuoretta banaanikakkua, muisteltiin lukioaikoja ja juteltiin niitä näitä. Pojat ihastuivat kaveriin ihan valtavasti ja kaverin piirtämät aarrekartat ja piilotetut aarteet olivat jymymenestyksiä. Välillä saatiin tapella, että kenen kaveri se oikeasti onkaan... ;o)

Nyt illasta sitten äitini ja isäni tulivat lapsenvahdiksi ja me Ukkokullan ja siskoni kanssa suunnattiin veljeni luokse leffailtaa viettämään. Katsonnassa oli Veritimantti, jonka pääosassa, ah niin ihana, Leonardo DiCaprio. Leffa oli hyvä, vaikkakin kamalan siitä teki se, että perustuu tositapahtumiin. Tai siis elokuvan aiheet ovat oikeasti arkipäivää. Lapsisotilaat, timattien salakuljetus, levottomuudet, omaan napaan tuijottaminen...

Mutta leffailta päätettiin ottaa jokakuukautiseksi tavaksi. Ensi kerraksi ilmoitin kyllä haluavani kunnon hömppää ennalta-arvattavine juonineen ja ällöromanttisine kohtauksineen =D .

Mutta nyt pikkutypsy haikailee unimaidon perään. Tissin täytynee poistua koneelta..

Eskarihakemus jäi tänään sitten kerhoreissulla, joten tuonne seurakunnan eskariin olisi menossa. Vielä ei vain ole tarpeeksi lapsia ilmoittautunut, jotta ryhmä edes muodostuisi. Joten nähtäväksi jää, kumpi eskareista se sitten tulee olemaan.

Tänään sitten sain telottua polvenikin. Jalassa oli mukavat uuden talvisaappaat, jotka eivät sitten olleetkaan ihan pitävimmät kaikista. Olin juuri tulossa meidän varapapan luota päiväkahveilta Typsyn kanssa ja astuin juuri auratulle jalkakäytävälle. Ennen kuin huomasinkaan, olin jo menossa kohti maankamaraa. Siihen kömmähdin maahan polvilleni ja sattui ihan kamalasti. Typsy oli onneksi turvakaukalossaan, joka suojasi kolhuilta. Nyt on sitten se jo valmiiksi hajalla oleva polvi kipeänä, mutta kai se ohi menee..

Kotona kengät vaihtui sitten tuttuihin ja turvallisiin (mutta ei niin kauniisiin.. ;) ) ja ulkoiluvaatteet niskaan, kun lähdetiin hakemaan poikia kerhosta. Elohopean pyynnöstä otin mukaani myös pulkat ja niin me jäätiin sitten kotimatkalla puistoon pulkkamäkeen. Ja jotenkin kummasti kotimatkalla työnsin rattaita edelläni ja vedin kahta pulkkaa perässäni. No, tulipahan poltettua vähän kaloreitakin, varapapan luona kun kahvitellessa taas syötiin jos jonkinlaista herkkua.. ;)

Nyt pitää nilkuttaa alakertaan iltapalalle ja tavoitteena on olla sängyssä aikaisemmin kuin eilen. 23.30 ei ole fiksu nukkumaanmenoaika, kun tiedossa on monta heräämistä yön aikana ja aikainen aamuherätys taasen..

Meillä on dilemma.

Pitäisi ilmoittaa Elohopea esikouluun, mutta mietinnässä on edelleen, että minne. Kunnan tarjoamassa olisi viisi päivää viikossa ja valmiiksi siellä koulussa, missä aloittaisi opintaipaleensa vuoden päästä. Toinen vaihtoehto olisi seurakunnan tarjoama, joka olisi vain kolme kertaa vikkossa jo kerhosta tutussa paikassa. Toisaalta meidän kuitenkin niin aralle esikoiselle olisi hyvä tottua "kouluelämään" ja rohkaistua ennen koulun aloitusta. Toisaalta taas tahtoisin pitää tuon vielä luonani ja laittaa vain kolmeksi päiväksi. Koulussa ehtii istumaan vielä monta vuotta eskarivuoden jälkeenkin. Jos siltikin pehmeä lasku..

Ja sitä jotenkin heräsi, että tuo oikeasti aloittaa syksyllä kauan odottamansa eskarin.

Tänään oli mukava äitilapsi-piiri, jossa juteltiin ja juteltiin ja huomattiin, että istuttu siellä jo tunti ylimääräistäkin. Saatiin sinne ihana hoitomummokin, joka pitää niin hyvänä. Keittää kahvia ja hoitaa lapsia. Se kyllä on mukava, kun joskus saa juoda kahvinsa ilman sylissä istujaa.. ;o)

Vessasta iltapesuilta kuuluu melkoinen itkukuoro. Pitäisiköhän sitä harkita menevänsä apuun?

Arki rullaa ja me sen mukana.

Aamulla kun herättiin oli mukava katsoa ikkunasta ulos ja nähdä valkoinen maisema silmiensä edessä. Siinä pyyhkiytyi mielestä yön monenmonet heräämiset ja oma väsymys. Pojatkin yksimielisesti totesivat, että ulos. Ja niin oltiin aamusta ulkoilemassa. Pojat leikkivät merirosvoja ja minä katselin rakkaita energiapakkauksia hymyssä suin. Pojilla oli tänään kerho, jonka aikana minä ja Typsy käytiin tekemässä viikon ruokaostokset ja oltiin vain kotona. Pojat haettiin kävellen kerhosta ja jäätiin vielä matkan varrella olevaan puistoon pulkkamäkeen. Kotona monta erää lasten Unoa ja näin mukava päivä vähitellen pulkassa.

Vähän kyllä väsyttää. Typsy kun heräilee nykyään tunnin kahden välein öisin, tiedä häntä tekeekö hampaita vai mikä on. Kamalinta tässä on se, että ehti tottua tuon nukkuvan jopa 8 tuntia putkeen. Mutta kyllä tämäkin äiti vielä joskus saa nukuttua kunnolla.

Vielä pitäisi leipoa. Tai siis ajattelin tehdä huomiseen äitilapsi-piiriin muna-riisi-pastejoita, niin on jotain mutusteltavaa kahvin kanssa. Ja jos olisi fiksu niin pakkaisi tavaratkin kasaan jo tänään, niin ei huomenna tarvitsisi paniikissa sitäkään hoitaa. Kiire meille tulee kuitenkin.. ;o)

Toivottavasti lumen tulo jatkuisi. Kevättä kyllä odotan jo innolla, mutta kyllä talvella silti kuuluu olla lunta!

Tästä siis lähdettiin. Erittäin epäkäytännöllisen kokoinen koppero, johon ei mahtunut mitään järkevästi. Ja sitten siitä tuli (kuten kuva kertoo) paikka, johon vain tungettiin kaikki mahdollinen..

Lasten huoneesta lähtee tapetti. (Lasikuitutapetti, siksi lähtee yhtenä palana..)

Ja innokkaat remppa-apurit työssään. Vanhojen ja niitä vanhempien tapettien rapsuttelun kimpussa..

..mutta sitten meni hermo ikuiseen tiukassa olevaan tapettiin ja koko seinät alas ja uudet gyprocit tilalle.

Lattiasta näkee, mihin edellinen vaatehuone päättyi. Takaa otettiin siis kummassakin makuuhuoneessa olleet vaatekaapit pois, jotta vaatehuone pääsi laajenemaan.

Lasten huoneessa vihdoin ehjä seinä, ilman turhia peilikaappeja.

Ja vaatehuone hyllyjen laiton jälkeen. Kuvassa jo osa vaatteista paikoillaan.

Että ollaanko tyytyväisiä?

Kyllä vain. Nyt on toimiva systeemi vihdoin ja viimein :)

 

Sunnuntaina sain lähetettyä ihan ajoissa seurakuntalehden jutut tarpeeksi niitä viilattuani (jossain vaiheessa se viilaaminen vain piti lopettaa..). Maanantaina alkoi arki, pojat kerhossa äiti ja Typsy ruokakaupassa. Tiistaina ohjelmassa oli äitilapsi-piiri ja erittäin mukava sellainen. Eilen taas poikien kerhopäivä ja me vain nukuttiin ja äiti luki kirjaa kerhon ajan. Tänään alkoi taas venäjän kurssi ja oltiin varapapan luona. Huomenna, ei mitään ohjelmassa. Pihalle vain ja kotona oloa. Ehkä ihan hyvä niin.

Nyt kitisee yliväsynyt nuorimmainen. Paras lähteä tainnutuspuuhiin..

 

Outoa kirjoitella uuteen vuodatukseen, mutta onneksi muutoksiinkin aina tottuu :)

Ukkokullan lomissa vietetään viimeisiä päiviä, maanantaina meidänkin huusholliin asettuu taas arki miehen palatessa töihin. Pojilla alkaa kerho, äitilapsi-piiri jatkuu kuten myös venäjä. Siitähän se taas lähtee.

Isä, setä ja pikkuveli perheineen on Teneriffalla 20 asteen lämmössä. Täällä sataa lunta. Ja maisema alkaa olemaan taas kaunis ja ihanan talvinen. Huomenna Ukkokulta menee Elohopean kanssa sydänfilmiin ja mahdollisesti myös röntgeniin, olisi ohjelmassa ruokaostoksia ja jotain kivaa yhdessä. Deadlinekin painaa päälle. Kaksi keskeneräistä juttua vaatii paneutumista vielä viimeiset päivät, mutta kyllä niistä valmista tulee. On aina ennenkin tullut.. (Jokseenkin nyt vannotin miestä, että seuraavaa seurakuntalehteä varten tuo sitten pakottaa aloittamaan juttujen työstämisen vähän aikaisemmin kuin kaksi viikkoa ennen deadlinea..kun tarjolla olisi se kaksi kuukauttakin..)

Typsylle pukkaa hammasta. Selvisi siis syy viikon alussa olleille kuumepäiville. Minillä vuotaa nenä. Elohopea yskii. Oma kurkku on karhea ja niistää saa taukoamatta, miehellä sama. Taas tulossa kipeiksi. Enää ei jaksa edes ahdistaa. Tähän kun todellakin alkaa jo tottumaan.

Remppakuvat edelleen kamerassa, joten kuvamateriaalia ei vieläkään luvassa. Ehkä sunnuntain jälkeen. Mukamas.

Nyt imetyspuuhiin ja jälkikasvu unille. Sitten näppäimistö laulamaan.

Vaihdoin pitkästä aikaa sivupohjaa. Tämä onkin taas vähän selkeämpi..

Vaatehuoneen remppaus loppusuoralla. Tänään on maalailtu seiniä, tai siis Ukkokulta ja isä maalasivat, minä tein ruokaa, keittelin kahvia ja olin lasten kanssa. Samoin nuo kävivät tekemässä hyllyt valmiiksi ja huomenna on ohjelmassa enää niiden paikoilleen laitto ja urakka valmis. Ja meikäläisen urakka alkaa, kun pitää laittaa kaikki vaatteet yms. paikoilleen. Ja siinä riittää hommaa. Kerrankin muistin ja olin fiksu ja valokuvia on tullut otettua jokaisesta työvaiheesta, joten josko sitä saisin sitten aikaiseksi laittaa tännekin kuvia ennen ja jälkeen ja siitä välistä.

Siskon poika tuli meille yökylään, nyt kun on vielä muutama päivä joululomasta jäljellä. J-serkku leikki ja touhusi meidän poikien kanssa mukavasti ja iltapalaksi järjestin poikajoukon (ja Ukkokullan) iloksi lättykestit. Nyt on pikkuväki ollut yöunillaan jo pari tuntia ja me ollaan pelattu alakerrassa. Meikäläiseltä loppui kunto kesken (ja polvi on hajoamispisteessä) ja nyt on Ukkokullan vuoro pelata J:tä vastaan. Ei Fit:iä tällä kertaa, vaan Family Traineria. Hauskaa :)

Mietin tuossa vuoden vaihteessa tavoitteita tälle vuodelle. Lupauksia ei kannata tehdä, mutta tavoitteita pitää aina asettaa. Tälle vuodelle asetan tavoitteeksi pitää huolta itsestäni. Olla kiltti itselleni ja hemmotella itseäni. Ei mitää itsekeskeistä omaan napaan tuijottamista, vaan yritän lopettaa marttyyrina olemisen. Yritän takoa päähäni, että minun ei tarvitse koko ajan tehdä jotain, vaan saan välillä vaikka laiskotella. Saan syödä vaikka suklaata miettimättä montako kaloria siitä napsahtaa taas (ketä ne edes oikeasti kiinnostaa?). Opettelen välillä vain olemaan. Ja pyrin olemaan armollinen itselleni. Omaan ehkä hieman perfektionistin piirteitä, eikä sitä ole ollut mukavaa huomata. Yritän olla täydellinen äiti ja epäonnistun siinä täydellisesti (Kas kummaa!). Olen uhrautuvainen ja lykkään omat tarpeeni jonnekin sivuun ja elän välillä liikaa vain muita varten.

Ehkä syytä hellittää siis.
Piipahtaa ulkona ja kävellä hiljaisuudessa. Yksin. Kuunnella lintujen laulua. Yksin.
Istua alas lasten seuraan ja huomata kuinka mahtavia tyyppejä nuo ovat. Ja ettei äitiyttä tarvitsekaan suorittaa. Voi vain hypätä virran vietäväksi ja nauttia siitä.

Tämä jos onnistuu, niin tämän vuoden lopussa täällä on rentoutunut ja leppoisampi äiti-ihminen. Ei mikään huono vaihtoehto!

Oltiin juuri ja juuri valveilla vuoden vaihtuessa. Tosi romanttisesti mukamas pussattiin siinä sitten juuri ennen uneen vaipumista, joten se siitä hohdosta =D Illalla poikien kanssa katseltiin raketteja ikkunasta, vaikkei niitä hirveästi näkynyt edes..

Aamu meni mukavasti kotosalla. Isä tuli käymään ja nuo Ukkokullan kanssa tasoittelivat seiniä vielä ja mittailivat vaatehuonetta ja tulevien hyllyjen leveyttä. Lounaan jälkeen lähdettiin vähän ulkoilemaan ja tehtiin pikkuinen kävelylenkki pakollisine metsässä rämpimisineen. Ei sille vain voi mitään, mutta nuo pojat vaan tykkäävät siitä ylenmäärin. Ja me vanhemmat kyllä myös..

Sitten pitkästä aikaa nähtiin rakkaat ystävät. Vihdoin ja viimein. Aina on tullut esteitä matkaan, joko sisarusten kihlajaisia tai isän synttäreitä tai tädin synttäreitä tai. Mutta nyt nähtiin. Ja mukavaa oli. Jokseenkin ystäviä on vähän nykyään, mutta sitäkin läheisempiä ja tärkeämpiä! Niinhän sitä sanotaan, että laatu korvaa määrän..

Ja nyt sain samalla reissulla hoidettua yhden seurakuntalehden haastatteluista. Muistiinpanot ja nauhoitus puhelimesta (eläköön puhetallennuksen mahdollisuus kännykässä!) pitäisi vielä purkaa ja seuraavien kymmenen päivän aikana laittaa järkevään, lehtikelpoiseen muotoon. Ja se toinen haastattelu vielä tekemättä. Mutta kyllä se siitä. Aluksi tuntui, ettei tuollainen haastetteluiden tekeminen ole minun juttuni. Että minä mieluummin heitän hanskat tiskiin ja luovutan. Mutta menin kuitenkin. Ja se olikin mukavaa ja mielenkiintoista. Ota tässä sitten itsestään selvää..

Pitää kai mennä pelastamaan Ukkokulta tuolta vessasta, missä tekee kolmikon iltapesuja. Aika kamala vaimo, kun istun vain täällä koneella..

1. Mitä sellaista teit vuonna 2008, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Synnytin sektiolla.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Pidin ja teen.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Jeps. Minä itse ja ainakin kaksi hyvää ystävää..

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Kyllä. Miehen mummu.

5. Missä maissa kävit?
Kotimaamatkailu kunniaan! Matkalla käytiin jopa pohjanmaalla asti..

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, jota puuttui vuodesta 2008?
Pidemmän pinnan lasten kanssa..

7. Mitkä vuoden 2008 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
6.5. Silloin syntyi meidän Typsy..

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Handlasin arjen kolmen lapsen kanssa.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Kai sitä edelleen tuntee epäonnistuneensa äitinä aika ajoin, mihinkäs siitä pääsisi ;o) (sama toistuu joka vuosi =D)

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Itse olen säilynyt pahemmilta sairauksilta, flunssaakaan ei kovin usein ollut. Selän kanssa ongelmia ehkä sitten senkin edestä..

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Ööh..lyö tyhjää. Näin ensimmäisenä tulee mieleen WiiFit ;o)

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Rakkaiden lasten tottakai..

13. Kenen käytös masensi?.
Niitä löytyy aina, mutta yritän unohtaa samantien. Aina se ei vain ole niin helppoa..

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?.
Mistä rahoista, voisi kysyä taas =D Mutta meidän rahat menee suurimmaksi osaksi lainojen lyhennyksiin ja ruokaan.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Venäläisen kummipoikani tapaamisesta! No okei, tämä pieni remppaaminenkin on ollut kivaa!

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
Casting Crowns; I praise you in this storm

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:

a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi.

b) laihempi vai lihavampi?
Nyt ainakin laihempi. Alkuvuodesta vähän vauvamahaisemmassa muodossa..

c) rikkaampi vai köyhempi?
Ööh. Rahallisesti ajatellen samoilla linjoilla mennään. Velkaa on =D Mutta olen rikkaampi, kolme lasta, usko Jumalaan, rakas mies, läheiset perhesiteet..

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Nukkunut..

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Hermostuneeni lapsille..

20. Kuinka vietit joulua?
Täällä meillä kotona miehen sisarusten ja vanhempien kanssa.

22. Rakastuitko vuonna 2008?
Rakastuin uudelleen omaan rakkaaseen mieheeni.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei yhtään, paitsi monta (suhteellinen käsite=D) oman miehen kanssa =D

24. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Meillä ei digiboksia, joten ei ole tullut katseltuakaan..

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
Yritän olla vihaamatta ketään..

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Raamattu on aina paras! Mutta on niitä muitakin. Ja tuolta ei löydy edes kaikki luetut..

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Venäläinen musiikki! Aivan ihana kieli..

28. Mitä halusit ja sait?
Sain tyttövauvan :) (vaikka olisi poikavauva ollut ihan yhtä tervetullut!)

29. Mitä halusit muttet saanut?
Nukkua enemmän!

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Kadotettu maailma 3

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Syntymäpäivänäni täytin 26 vuotta ja käytiin juuri sinä päivänä ilmailumuseossa.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Olen tyytyväinen kuluneeseen vuoteen juuri näin.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2007?
Oma persoonallinen ja mukava.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Usko.

35. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Ööh..ei mikään. Kunnallisvaalit olivat ihan kiinnostavat kuitenkin.

36. Ketä ikävöit?
Ukkokultaa ainakin tuon ollessa työmatkalla.

37. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Vaihdoin seurakuntaa elokuussa ja uudessa seurakunnassa olen tutustunut moniin mukaviin ihmisiin!

Eilen illalla testailtiin tasapainopelejä ja nyt on reidet kipeinä ;o) Tänään kokeillaan jotain muuta ja huomenna tai viimeistään ylihuomenna on taas joku muu paikka kipeänä. Kiva huomata olevansa rapakunnossa..
Niin..kyse siis meidän uudesta pelistä, jota tänään pojatkin testasivat. Ja tykkäsivät.

Nyt yritän pakertaa seurakuntalehden kimpussa. Juttujen deadline kun on kahden viikon päästä ja kaikki vielä tekemättä. Mikä kumma siinä on, että pitää aina jättää viimetippaan? Marraskuun alussa alettiin uutta lehteä ideoimaan ja tässä sitä ollaan. Toisaalta olen kyllä toiminut näin aina, jo lukioaikoina. Parhaat (?) aineetkin syntyivät kun niitä väkersi tuli hännän alla viimeisenä iltana..

Tänään vietettiin isäni huomisia synttäreitä ja veljen vaimo oli ahertanut syömisten kimpussa. On se vain aina yhtä kiva mennä valmiiseen pöytään =D

Mutta nyt takaisin lehtijuttujen pariin ja kohta pelaamaan..

Mutta ihan tuolla kaupungilla tällä kertaa.

Ensimmäistä kertaa sitten Typsyn syntymän, eli 7,5kk jälkeen oltiin Ukkokullan kanssa kahdestaan liikenteessä. Pojat ensin paapalla ja sitten mummilla, Typsy siskollani. Käytiin kiertelemässä kaupoissa ja tarkoitus kuulemma olisi ollut, että olisin ostanut itselleni jotain. Not gonna happen! Ostettua tuli vain kirja pojille, tyynyliina isälleni (jolla synttärit maanantaina) ja kahdet verhot keittiöön. Olen jokseenkin osannut luoda itselleni tarpeettoman tilan. Kun en oikein tarvitse mitään.

Oli se vain outoa olla Helsingissä. Täällä maalla kun on niin rauhallista eikä yhdessäkään kaupassa ole niin paljoa ihmisiä, saati sitten kaduilla. Siinä sitä vain katsoi, kun ihmiset ravasivat kaupasta kauppaan ja ostivat ja ostivat ja ostivat. Kymmenen kassia kädessä, vähän energiajuomaa jotta jaksaisi taas (kaksi teiniä ostoksilla..). Miksi?

Niin. Siis mehän lähdettiin itse asiassa ostamaan Wii Fit:iä ja se myös tuli mukana kotiin. Ei ostettu toisillemme muuten kuin pienet joululahjat ja panostettiin tuohon. Nyt on kai sitten pakko alkaa kuntoilemaan, kun viimeisetkin tekosyyt jää vähän pohjattomiksi.. =D

Ja syömässä käytiin vielä Teerenpelissä syömässä toastit. Oli muuten hyvää. Ja outoa istua siellä ilman lapsia.

Mutta kiva oli hakea kolmikko kotiin ja olla taas yhdessä.

Ei ole mässäilyt vielä ohi, mutta päätettiin lähteä vähän reippailemaan pihalle. Lapset irroitettiin mieluisista joululahjaleluistaan ja raahattiin raittiiseen ulkoilmaan. Rämmittiin metsässä, kiipeiltiin kallioilla ja syötiin eväspipareita kaatuneen puunrungon päällä.



Maisemaa matkan varrelta. Ihanan tunnelmallinen kuva jokseenkin.



Metsässä näkyi myös peikkoja..



Ja paikannettiin jäniksen jäljet. Melkoinen luontoretki siis.

Tänään syötiin joululaatikoiden jämät, viimeiset karjalanpaistit ja kinkut sekä jolutortut. Huomenna saa jo taas tavallista ruokaa! Vielä on vähän jäljellä pipareita ja suklaata, mutta se ei haittaa..

Ääh. Prinsessa karjuu kauniisti sängyssään, joten paras mennä tainnuttamaan tapausta sinne.

Ai niin. Tuo oppi ryömimään tänään! Varokaa vain isotveljet, täältä tullaan..

Aattoon kuului paljon hyviä jouluruokia, läheisiä ihmisiä, lahjoja, paljon pipareita ja paljon suklaata. Kynttilöiden loistetta, joulukuusen tuoksu ja mukavaa yhdessäoloa.



Kyllä on syöty. Eilen miehen vanhemmat ja sisarukset perheineen oli meillä joulun vietossa ja ruokaa syötiin..ihan liikaa. Joulutorttuja ja pipareita ihan liikaa. Ja suklaata..ihan liikaa. Tänään oltiin iltapäivästä siskon luona syömässä jouluruokia..ihan liikaa ;o) Mutta niin kai jouluna kuuluu tehdä..



Meidän lapset taisi olla kilttejä! (äidiltä ja isiltä jokaiselle tasan yksi lahja...)

Tänään ollaan leikitty lasten joululahjoilla. Äiti ja isi myös :) Rakennettiin legoista dinosauruksia, lapset vaan yrittivät tulla häiritsemään..=D Tänään kävin myös meidän varapapan luona kahvittelemassa ja syömässä kaksi viikkoa vanhoja joulutorttuja..yyh..olivat jo vähän kuivakoita..

Meinasi kyllä tulla itku siellä kun juteltiin. Varapapan vaimo kuoli kaksi vuotta sitten ja ehtivät olla naimisissa yli 60 vuotta. Sanoi, että jouluna varsinkin on ihan kamala ikävä. Oli ihana kuunnella, vaikka haikeaahan se oli..

Mutta nyt taas jatkamaan. Tänään illalla en syö sitten yhtäkään palaa suklaata enää. Ehkä..

Argh. Kirjoitin pitkän postauksen ja loistavan sellaisen. Ja sitten sohin hiiren kanssa ja teksti katosi taivaan tuuliin.
Kyllä ottaa päähän!

Mutta nyt on puuhailtu päivä ja ollaan valmiita joulun viettoon! Aika hiljentyä muistamaan joulun perimmäistä tarkoitusta tämän kulutusjuhlan keskellä..

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Auto oli päivän huollossa, joten jouduttiin ihan välttämättä harrastamaan tänään ruumiillista liikuntaa ;o) Melkein parin kilometrin matka suuntaansa, kun suunnattiin askeleemme kohti Tarjoustaloa. Hienosti pojat jaksoivatkin kävellä, vaikka jossain vaiheessa matkaa olisivat halunneet lepäämäään..

Tänään ollaan yritetty raivata paikkoja. Tavaroita oikeille paikoilleen tai edes piiloon jonnekin (meikäläisen taktiikka..=D). Raivaaminen upeasti kesken ja huomenna olisi vielä ohjelmassa imurointi, lattioiden pesu ja pölyjen pyyhkiminen..näin joulun kunniaksi. Vähän laiskan oloisesti on tullut puuhailtua, mutta ei ainakaan pelkoa joulustressista.. ;o) Lahjat pitäisi kaiketi paketoida tänään jälkikasvun mentyä yöpuulle niin olisi sekin tehtynä..joku nähtävästi osaa jättää kaiken viimetippaan..

Nyt on taas enemmän jouluista, sillä kuusi seisoo olkkarin nurkassa hienosti poikien koristelemana. On se kuusi vain se tunnelman luoja, ei siitä pääse mihinkään. Tuoksukin on ihana. Lapsilta salaa olen vähän väliä käynyt keittiön kaapilla napsimassa miehen joululahjasuklaita..eikö jouluna pidä syödä suklaata paljon?



Siinä se kuusi on. On se vaan hiano :)

Eilen nukkumaan meno taas venyi ja venyi, kun erehdyttiin ukkokullan kanssa pelaamaan tietokoneella Backgammonia uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Mutta ainakin ollaan tehty jotain yhdessä! Yleensä kun minä istun lukemassa ja tuo toinen puoliska koneella..



Hienoa tunnelmakuvausta ;o) Kameran kanssa on kiva leikkiä...

Enää kaksi yötä jouluun.