09.08.2008 - 20:35
Joku päivittää blogia sitten kiitettävään harvaan tahtiin..kröhöm..
Kotiuduttiin parisen tuntia sitten miehen sedän 50-vee -juhlista ja nyt on jälkikasvu yöunillaan. Pirskeet meni mukavasti, onneksi oli omakotitalo, piha missä temmeltää ja hyvä sää. Meidän jätkäkaksikko yhdistettynä miehen siskon tyttökaksikkoon on melkoinen meno ja meininki, joten onneksi oli nurmikko, missä pomppia. Nyt on housujen polvet vihreinä, joten toiveissa on, että ne siitä vielä putsaantuisivatkin..
Prinsessalla on rohissut hengitys tässä jo jonkusen aikaa ja tuossa reilu viikko takaperin suuntasin sitten lääkäriin. Diagnoosiksi tuli keuhkoputkentulehdus, raukka pieni. Se siitä, että vauvoilla olisi hyvä vastustuskyky. Samalla kysäsin sitten typsyn mahavaivoista ja lääkäri passitti meikäläisen maidottomalle dieetille. Kyllä aluksi oli hankalaa olla ilman juustoa ja kaikkea muuta hyvää, mutta kaikkeen nähtävästi tottuu. Josko typsyn mahavaivat tästä siis helpottaisi. Onneksi on ollut kantoliina, pulassa oltaisiin oltu ilman sitä. Ja tänään synttäreiltä kotiuduttiin mäkkärin kautta..joku kun dieettinsä vuoksi joutui jättämään synttäriherkut väliin. Samainen joku oli siis hieman nälkäinen...
Kaiken arjen hälinän keskellä sitä ehtii välillä pohtimaankin syntyjä syviä. Huomaa, kuinka ne elämän suurimmat asiat ovat loppujen lopuksi pieniä, mutta ah, niin arvokkaita. Sitä osaa arvostaa pientä arjen luksusta, pienestä hiljaisesta hetkestä kirjan parissa, tai vain yksinkertaisesti siitä, että on hiljaista ;o) Kuinka takapihalla kukat kukkivat, saa kuopsuttaa halutessaan kukkapenkkiä..tai olla kuopsuttamatta. Arjen häslingistä on ollut se hyöty, että minä olen oppinut elämään tässä hetkessä, kun ei ole aikaa haikailla tulevaisuuteen ;o)
14.07.2008 - 14:17
Päivittelinpä tuota kirjasivua taas pitkästä aikaa. Luettua on tullut jonkin verran, mutta tänne blogiin niitä luettuja ei ole oikein ehtinyt naputella. Kalenterissa lukevat kylläkin..
Ei sen puolen, että on tässä vauvan syntymän jälkeen vähän vähentynytkin tuo lukeminen..sattuneista syistä ;o)
Eilen oltiin Korkeasaaressa mun porukoiden kanssa. Pojat tykkäsivät reissusta aivan valtavasti ja päivän kohokohta oli Amazonia-talo ja sen liskot ja käärmeet. Hyi. Onneksi minä jäin ulkopuolelle syöttämään prinsessaa ja vaihtamaan vaippaa. Kyseinen prinsessa ei reissussa suostunut rattaissa makaamaan, vaikka siellä muuten loistavasti viihtyykin. Käytti sitten paappaa hyväkseen ja niin onnellinen paappa kanteli typsyä sylissään koko reissun keräten naisten katseita (se kai oli se perimmäinen tarkoitus sinkkupaapalla.. =D).
Tuossa reilu viikko takaperin vaihdettiin täällä yläkerrassa huoneiden järjestystä. Tai siis meidän makkari ja työhuone vaihtoivat paikkaa. Tämä kuuluu näihin juttuihin, kun olen tottunut muuttamaan vähintään kahden vuoden välein. Nyt sitä ei enää viitsi tehdä, joten vaihdetaan huonejärjestystä tai tehdään pientä pintaremonttia, niin perheen äiteen muutoksenhalu tyydytetään. Mutta vaihto kannatti. Nyt työhuone on erittäin viihtyisä ja makuuhuone pimeämpi kuin edellinen..
Kohta pitäisi mennä heittämään broilerinkoivet uuniin, niin saadaan iltaruokakin jossain vaiheessa..
03.07.2008 - 10:50
Kyllä aika rientää. Typsy on kohta jo 2 kk ikäinen. Aika tuntuu menevän kuin siivillä..
Ukkokulta palasi maanantaina yöihin 7 viikon lomailun jälkeen (isyys- ja kesälomat) ja meillä alkoi sitten arki. Kai sitä uskaltaa tunnustaa, että nautin tästä, kun mies on taas töissä ;o) Omat tutut rutiinit ilman, että toinen on siinä sekaamassa hyväksi todettuja toimintatapoja. Ei sen puolen, että oli oikeasti ihan mukavaa, kun oli niin pitkään kotona ja hengissä ollaan kumpikin... =D
Joskohan taas saisi blogiakin päivitettyä vähän useammin kuin viime aikoina..toisaalta tämä tissittelijä pitää huolen, ettei äidillä ole ylimääräistä aikaa ja pitäähän jonkun ne kotityötkin tehdä..
Nyt en jaksa naputella enempää..tämä yhden sormen tekniikka on vähän hidas.. (pitää nääs olla tehokas ja imettää samalla..). Synnytyskertomuskin on työn alla. Kunhan sen joskus saisi kirjoitettua loppuun..
It´s retro baby..
26.05.2008 - 21:44
Kylläpäs aika rientää. Meidän pikkuneiti on jo kolmeviikkoinen (okei, ensi yönä..) ja kuulumisten kirjoittaminen on vain jäänyt. Ei sen puolen, että tässä olisi aina niin aikaakaan tietokoneella istuskeluun..
Arki on lähtenyt rullaamaan ja elo tasaantunut alun hulabaloon jälkeen. Pojat ovat ottaneet pikkusiskon vastaan loistavasti ja vauva saa pusuja ja silityksiä osakseen pilvin pimein. Äitille ja isille pojat sitten ovatkin kiukutelleet senkin edestä, kuten myös purkaneet energioitansa riehumiseen. Sektiohaavan parantuessa tässä vähitellen oma olokin on alkanut kohenemaan, vaikka vielä pitäisi muistaa varoa tekemisissään. Onpahan ollut opettelemista, kun ei saisi kantaa muuta kuin vauvaa saati sitten muutenkaan tehdä mitään raskasta. Varsinkin alussa oli hankaluuksia olla niin riippuvainen muista ihmisistä..sitä kun on tottunut pärjäämään itse..
Prinsessan painokin on onneksi lähtenyt nousuun ja maaginen kolmen kilon rajakin ylitettiin viime perjantaina. Öisin vauva heräilee 3-4 neljän tunnin välein syömään, mikä sopii äiti-ihmisellekin hyvin, ja onpahan niitä 5 tunnin pätkiäkin tullut välillä.
Ukkokulta on ollut kaksi viikkoa jo kotona meidän kanssa ja viisi vielä jäljelle (isyyyslomat ja kesälomat..). Ja hei, me ei ainakaan vielä olla yritetty tappaa toisiamme tai käyty toistemme hermoille ihan hirveästi. Vaikka taisin minä vihjaista tänään jo, että mitenköhän se olisi sen töihin paluun kanssa... =D
Synnytyskertomuksen naputtelen joskus paremmalla ajalla..nyt on pakko suunnata iltapalalle ja nukkumaan..
09.05.2008 - 21:21
6.5. klo 1.06 syntyi meidän pieni prinsessa kiireellisellä sektiolla maailmaan. Strategiset mitat pikkuneidillä: paino 2800g ja pituus 46 cm. Tänään kotiuduttiin ja totutellaan elämään viisihenkisenä perheenä..
05.05.2008 - 16:27
Täällä sitä alkaa vähitellen olla kaikki valmiina vauvan tuloa varten, enää trikoinen kantoliina puuttuu, mutta sellaisenkin löysin juuri Babyidean kirpparilta, joten kohtapa meillä on liinakin. Toivottavasti.
Vähän väliä supistelee, kipeästikin ja tuolta alhalta, jotenkin sitä vain tuntuu siltä, että kroppakin alkaa valmistautumaan synnytykseen. Vähän kerrallaan.
Tähän päivään mennessä sairaalasta ei oltu soiteltu mitään kääntöyritykseen liittyen, itse sinne neuvolan kehoituksesta soitin jo viime keskiviikkona, jolloin tosi tympeä täti puhelimessa vain tokaisi, että kyllä täältä soitetaan. Tänään neuvolassa terkkari sitten soitti sinne ja kappas vain kun aikaa alkoi löytymään. Ei tässä muuten mitään, mutta viikkoja kasassa nyt tasan 37 ja pojat syntyneet heti 38 viikkojen alussa.
Huomenna olisi sitten reissu Hyvinkäälle taas edessä ja pikkuista yritetään kääntää. Aikaa pitää varata jonnin verran, sillä käännön jälkeen makoillaan käyrissä muutamia tunteja ja ultrataankin vielä ja kaikkea. Ukkokulta tulee mukaan huomenna, on sitten mukavampi meikäläisellekin. Anoppi ja appiukko tulevat poikien vahdiksi sairaalareissun ajaksi ja pojat odottavat jo mummin ja vaarin tuloa innolla :)
Ihan pikkiriikkisen toiveissa olisi, että synnytyskin käynnistyisi käännön yhteydessä, mutta sen näkee sitten. Pikkuinen tulee sitten kun on tullakseen ja on oikea aika. Hirmuisesti sitä vain kaipaa nyyttiä syliinsä jo :)
Nyt syömään ja touhuamaan jotain mukavaa poikien kanssa.
29.04.2008 - 15:31
Jaahas. Taas viikko kulunut viimekertaisesta, mutta kone on nykyään auki niin harvoin, ettei sitä tule enää kirjoiteltua samaan tahtiin..tai siis istuttua koneella muutenkaan..
Viime keskiviikkona oli lääkärineuvolakin ja siellä se oli se nuori hyvännäköinen mieslääkäri taas, mikäs sen piristävämpi vaihtelu päivään ;o) Lääkäri oli edelliskertaa rennompi ja jutusteli vaikka mitä. Pientä toivoa sain sisätutkimuksen aikana, kun lääkäri meinasi tunteneensa pään siellä alhaalla ja se olisikin ollut mukava uutinen se. No, käveltiin toiselle puolelle terveyskeskusta ja ultrattiin sitten tarjonta, kappas vaan kun pää keikkui vakaasti edelleen tuossa ylhäällä. Kyselin mahdollisuudesta synnyttää perätilassa, mutta omaan kuulemma niin ahtaan lantion (ei uskoisi näin ulkomitoilta muuten..), ettei kannata edes harkita. Nämä juuri kolmekiloiset vauvat pystyn vielä synnyttämään, mutta isommat pitäisi jo leikata. Huh, tietääpähän senkin. (Mutta kummasti luonto on hoitanut homman, vauvat kun ovat syntyneet pari viikkoa etuajassa ja painoa kolmenkilon molemmin puolin.).
Eli lähete sairaalaan kääntöyritykseen sitten tuli, höh. Tässä nyt odottelen, että sitten soittelisivat sairaalasta sitä aikaa, tylsää vain odotella. Ei sen puolen, tässä on muutamana päivänä supistellut tosi kipeästi tuolta alhalta ja muutenkin mieli alkaa olemaan synnyttämään päin, joten tässä vain toivon, ettei synnytys käynnisty ennen kääntöä. Sitten kuulemma täytyy pitää jo kiirettä sairaalaan menon kanssa. Huomenna siis pitäisi muistaa soittaa sairaalalle ja kysellä siitä ajasta..vaikka eihän sitä tehdä ennen kun viikkoja on kasassa se 37, nyt 36 ja risat..
Sunnuntai-iltana ukkokulta ja pojat rakensivat vauvalle sängyn valmiiksi. Voi kuinka ylpeitä isoveljet olivat ruuvatessaan ruuveja paikoilleen ihan itse. Ja kyllä muistettiin kehua pikku-rakentajia..ja kuinka vauvan on sitten mukava nukkua veljien rakentamassa sängyssä ;o) Kestojen tilanne on katsottuna ja harsot tulevat ainakin riittämään, anoppi on innostunut ompelemaan vaippoja, mistä olen valtavan kiitollinen! Tänään kävin lastenvaatekirppiksellä ja ostin vielä yhdet uudet kuoret ja imetysliivit, kaupasta vielä liivinsuojuksia. Veljen tytön vanhoja vauvanvaatteita kävin läpi ja niisk kuinka suloisia. Meinasi kyynel tulla silmäkulmaan vaatteita katsellessa. Kohta me kai siis ollaan valmiita vauvan tuloa varten.. :)
Tässä sen huomaa. Loppuraskaudessa alkaa kyllä kääntymään niin sisäänpäin ja vauva täyttää ajatukset. Ukkokulta hyppii riemusta joka kerta kun avaan suuni. Yleensä kun jutut tuppaa kääntymään vauvaan ja tulevaan synnytykseen.. =D
Tässä mahakuvaa taas, viikkoja 35. Vaikea mennä sanomaan onko laskeutunut vai ei.. Kuvaajana Elohopea.
Jaahas. Pitäisi kaiketi mennä harkitsemaan ruuanlaittoa, niin olisi ajoissa valmista. Vähän voisi lepäilläkin ennen kun suuntaan salille. (Juu, treenaus on unohdettu nyt supistellessa..) Enemmän taidan istua tiskin takana lukemassa ja viettämässä muutamaa vapaatuntia kotoa.. :)
Kirjasivukin päivittyi taasen..
22.04.2008 - 13:38
Päivittelinpä kirjasivua, joten ehtii/jaksaa/muistaa istahtaa kirjoittamaan muutakin..
On se vaan kevät. Ja edellisenä rouvan istuttamat yllätykset ovat nousseet pintaan. Siellä on takapihalla kukkapenkit täynnä ties mitä kaunista ja lisää vain tulee :)
Pieni yksityiskohta pihalla. Miehen joskus itse nikkaroima lyhty.
Ja sitä kukkaloistoa lisää. Nuo kaikki kivet tuossa tiilireunan edessä ovat muuten Elohopean kantamia. Äitinsä tavoin tuo melkein 5 vee rakastaa puuhailla pihahommien parissa..
Kuvassa näkyvät tiilet samainen viisvee kaivoi maasta takapihalta ja pinosi yksi kerrallaan. Viime sunnuntaina ukkokulta ja isäni kantoivat ne etupihalle. Eilen minä sitten kannoin kivet siihen ympärille (selkeä fiksaatio kivien kantamiseen niin äidillä kuin pojallakin..).
Eilen oltiin aamusta pihalla, kerhossa ja taas pihalla. Tänään oltiin aamusta pihalla, nyt kotona hetken aikaa sisäleikeissä ja iltapäivästä takaisin pihalle. Huomenna..
Ihanaa kun on kevät!!
Raskaus etenee päivä ja viikko kerrallaan. Viikkoja kasassa jo 35 ja risat. Jos pikkutyyppi syntyy pari viikkoa etuajassa kuten veljensä, on meillä nyytti sylissä jo kolmen viikon päästä. Aika huimaa! Eilen illalla kun epätoivoisesti yritin saada unta silmään pikkutyyppi möyri mahassa ihan hillittömästi ja välillä kyllä teki kipeää. Tuntui kyllä siltä, että yrittäisi ehkä äitinsä mieliksi kääntyä raivotarjontaan. Ei sen puolen, ajatus kääntöyrityksestä alkaa houkuttelemaan. Sellaisen väkivaltaisen tapahtuman jälkeen en yhtään ihmettelisi, vaikka vedet hulahtaisi samaisessa toimenpiteessä tai ainakin synnytys käynnistyisi..
Tässä loppuvaiheessa kyllä on jos jonkinlaista kremppaa, liitoskivut ihan kamalat ja kävelykin tekee välillä tiukkaa, saati sitten yöllä kyljen kääntäminen tai sängystä nouseminen. Samoin yöllä puutuu lonkat niin, että välillä pitää lähteä kävelemään ympäri yläkertaa tai ainakin jumpata sängyssä. Mitäs vielä.. =D
Mutta nyt makaronilaatikkoa tekemään, niin päästään pihallekin vielä jossain vaiheessa..
16.04.2008 - 13:31
Eilen siis oltiin sairaalalla käväsemässä, kun lähete sinne saatiin. Pojat vietiin hieman ennen puolta päivää äidilleni hoitoon ja suunnattiin Hyvinkäälle.
Ensimmäisenä pääsin sitten pariksikymmeneksi minuutiksi makaamaan käyrille, joissa otettiin vauvan sydänkäyrää ja meikäläisen supistuskäyrää. Siinä aika menikin mukavasti lehtiä lueskellessa ja vauvan sydämen jumpsutusta kuunnellessa. Juuri kun alkoi mukavasti ramaisemaan, tuli kätilö (tosi tympeä sellainen) päästämään pois ja ajamaan takaisin odotushuoneeseen. Hetken siinä istuskeltiin ukkokullan kanssa odottelemassa, kun lääkäri (myöskin tyly sellainen) tuli pyytämään sisään. Lääkäri sitten katsoi papereita ja totesi vain, että eipä nuo aikaisemmatkaan vauvat ole mitään suuria olleet (don't tell me..) ja siinä oli vähän sellainen olo, että itsehän minä tosi paljon tänne vaadinkin päästä, anteeksi olemassaoloni. (Kai sitä raskaana oleva nainen on niiiin herkässä tilassa, kun toivoisi tulevansa kohdelluksi ystävällisesti..). Käyrälle oli piirtynyt myös niitä supistuksia, joten lääkäri katsoi aluksi myös kohdunsuun tilanteen. Kohdunsuu on jo pehmeä ja auki sormelle, mikä ihan normaalia. Ultralla lääkäri katsoi napanuoran virtaukset, jotka olivat ok ja vauvan painoarvio on tällä hetkellä 2400g eli ei tuo mikään liian pieni ole (rv 34). No, sitten paljastui, että pikkuinen on perätilassa ja lääkäri alkoi puhumaan heti ensimmäisenä kääntämisestä. Kahden viikon päästä pitää käydä ultrattavana tuossa omassa terveyskeskuksessa ja jos vauva edelleen perätilassa niin lähetteellä Hyvinkäälle kääntöyritykseen..
Tässä on vähän vain mietityttänyt koko kääntämisen yrittäminen, se kun ei houkuttele sitten tippaakaan. Kun omaan sellaisen synnyttäjän lantion, että uskoisin pystyväni synnyttämään vauvan perätilastakin, varsinkaan kun tuostakaan ei mitään jättivauvaa ole tulossa. Ja toisekseen ajatus asioiden kulkuun puuttumisesta ei houkuttele, tahtoisin antaa luonnon hoitaa homman ja jättää asian Taivaan Isän haltuun. Kai tuosta kääntöyrityksestä voi kieltäytyäkin..
Ja joo, kyllähän tässä on vielä aikaa vauvalla kääntyä itsestäänkin, tiedossa on ;o) Pojat on raivotarjonnassa olleet ja vaikka kuinka aikaisilta viikoilta lähtien, joten tilanne on ihan uusi.
Sairaalasta käynnistä jäi vähän ahdistava olo, sekä minulle että ukkokullalle. Ei perätilan takia, vaan kätilön ja lääkärin vuoksi. Mutta kai me sinne silti ollaan menossa synnyttämään, onpahan niitä ikäviä ihmisiä jokaisessa synnytyssairaalassa. Ihan tuurista kiinni, millainen osuu kohdalle..
Kotimatka alkoi mukavasti kuitenkin ja totutun tavan mukaan lähikaupan kautta, josta ostettiin valkosipulivoipatonki, vähän juotavaa ja pieni määrä suklaata :)
Edittiä vielä illalla. Mahakuvaa pitkästä aikaa, kuvaajana meidän melkein 5v.
Niin ja raskausviikkoja kasassa se 34 ja risat.
13.04.2008 - 10:00
Eilinen reissu meni mukavasti ja kotona siis ollaan taas.
Aamulla kello oli herättämässä klo 5, mutta kappas vain kuin silmät aukenivat jo klo 4.20 eikä uni tullut silmiin enää sen jälkeen. Puoli viiden jälkeen luovutin ja nousin ylös. Ah, mikä nautinto, kun oli hiljainen asunto, kahvikuppi, aamupala ja minä ja varma tieto siitä, ettei kukaan eksy alakertaan sinä aikana. Ehdin siis tehdä kaiken hyyyyvin rauhaisessa tahdissa ja kyydin saapuessa klo 5.50 olin valmiina odottamassa. Ajomatka meni mukavasti, sainhan etupenkkipaikan, kiitos siunatun tilani ;o) Menomatkalla pysähdyttiin Ylöjärvellä kahville ja vessakäynneille ja sitten taas matka jatkui. Perillä määränpäässämme oltiin jo klo 9.30 ja vastaanotto oli lämmin. Oli mukava nähdä mummua ja paappaa sekä myöhemmin kaikkia siellä päin asuvia sukulaisia ja varsinkin serkkuja. Paikallisesta säläkaupasta isäni vyönostoreissulla mukaan tarttui ylihienot Jussi-hupparit, joten reissu onnistunut =D Kotiin päin lähdettiin klo 16 ja tultiin pystähtymättä koko matka. Kotona klo 19.30 . Autossa huomasin sormusten pysyvän sormessa sen verran tiukasti, ettei toivoa niiden pois saamisesta, kivat turvotukset siis. Kaiketi johtui paljosta istumisesta ja vähäisestä juomisesta..
Taisin viimeksi kirjoittaa, että havahduin siihen tosiasiaan, että meille syntyy kohta vauva. Jos tulee kaksi viikkoa etuajassa kuten veljensä, on nyytti sylissä jo neljän viikon päästä! Hui! Tässä siis on aamu mennyt mukavasti Kestovaippainfon ja tsi-kestojen vaippakaavoja selaillen. Kyllä sitä tuntee itsensä tyhmäksi. Minä en oikeasti ymmärrä noista mitään, vaikka kuinka yritän. Onneksi äitini on luvannut vaippoja ommella, samaa ajattelin kysäistä myös anopilta. Eiköhän me tämä tulokaskin saada vaipatettua, jos tsi-vaipat ei onnistu, niin tilausnappi alkaa taas laulamaan.. ;o) (joku ehti myydä kestojaankin pois vaikka millä mitalla vuosi sitten..)
Nyt ajateltiin lämmittää aamusauna ja viettää rauhaisa päivä kotona puuhastellen. Iltapäivästä piipahdetaan äitini luona kalakeitolla, säästytäänpä itse ruuanlaitolta.. =D
11.04.2008 - 17:17
Peruuntui sitten se tämänpäiväinen Hyvinkään reissu, kun jonkun lääkärin sairastumisen vuoksi laittoivat vastaanottoaikoja uusiksi. Me ei nyt olla mitään akuutteja tapauksia, joten ensi tiistaina olisi uusi yritys mennä sinne. Mikäs siinä, eipä tässä olla paniikin vallassa eletty näitäkään päiviä..
Aamusta siis sitten mentiinkin perhekerhoon ja mukavaa oli. Aiheena oli erilaisuus ja aihetta käsiteltiinkin monelta eri kantilta lasten kanssa jutellen ja lauluja laulaen. Kerhon jälkeen kävin poikien kanssa vielä kaupassa tekemässä ruokaostokset ennen kotiin tuloa. Kotona laitoin pojille Nalle Puh -dvd:n pyörimään ja oikaisin jalkani sohvalle. Kas kummaa, alta aikayksikön äitee veti sikeitä, joten tulipahan nukuttua päiväunetkin.
Huomenna olisi tarkoitus istua puolet päivästä autossa. On nääs mummun 70 vee juhlat ja päätettiin tehdä päivän reissu pohjanmaalle. Ukkokulta jää poikien kanssa kotiin ja minä lähden äidin, isän ja pikkuveljen kanssa reissuun. Aamulla pitäisi olla kyytiä odottamassa jo klo 5.50..jippikajei. No, tuleepahan vietettyä vapaapäivää meikäläisenkin, vaikkakin sitten autossa istuen. Mahtaa olla hankaluuksia nousta autosta pois monen tunnin istumisen jälkeen.. vinssi tai nosturi käyttöön kiitos =D
Tuossa satuin sitten selailemaan tulevan synnärin sivujakin ja nytkö sen vasta tajuaa, että meille on tulossa vauva ;o) (Ja nämä kuvat saivat kyyneleen silmäkulmaan..) Että tässä hei vielä jossain vaiheessa mennään synnyttämään. Ja, että se tulee sattumaan.. Katselinpa juuri, että Hyvinkäällä on mahdollisuus synnytysjakkaraan joka huoneessa ja ammeeseen yhdessä huoneessa ja ne ovat kyllä toivelistalla ykkösenä. Tietysti sen lisäksi, etten tahdo minulle tuputettavan kivunlievityksiä (koska en tunne niitä tarvitsevani, ei mitään supersynnyttäjän kruunun havittelua siis.. ;o) ) ja ettei lapselle anneta lisämaitoa. Mitäs vielä. Jostain (se luotetava lähde..) luin, että tässä vaiheessa, siis raskausviikkoja ollessa kasassa 33, kannattaa pakata sairaalakassi jo valmiiksi. Täh, siis ihan oikeasti? Meillä ei ole vauvan sänkyä kasattuna, saati vielä tarpeeksi kestoja tahi vaatteita tulokkaalle. Minäkö alkaisin pakkaamaan sairaalakassia (johon muuten vissisti pakkaan sekä lakuja että salmiakkia..), kun ei muutkaan ole valmiina ;o)
Nyt pitäisi lopetella koneella istumista ja mennä avittamaan lapsukaisia huoneen siivoamisessa. Lupasin meinaan, että mennään hetkeksi pelaamaan yhdessä ennen iltapalaa. Tiedossa siis mukava peli (jota tahkottiin ukkokullan kanssa eilen illalla kiitettävästi..), jossa meidän melkein 5 vee pieksee äiteen mennen tullen..
09.04.2008 - 16:19
Päivittelin vähän kirjasivua, joten muutama rivi tähänkin..
Olo on kuin junan alle jääneellä eikä tämä koneella istuminen tunnu auttavan ;o) Pakko jossain jumittaa, vaikkei tässäkään jaksaisi poikien metelöintiä kuunnella..
Eilen oli taasen neuvola ja kaikki muuten ihan ok, mutta vauva ei kasva neuvolan käyrien mukaan tarpeeksi. Saatiin sitten lähete Hyvinkäälle lisätutkimuksiin ja eilen tuolta sairaalalta jo soittelivatkin ja aikakin tuli jo täksi perjantaiksi. Nopeaa toimintaa. Kiva päästä kurkkaamaan pikkuista ja katsomaan, että kaikki on kunnossa. Tottakai vähän huolestuttaa, että entä jos jotain onkin vialla, mutta toisaalta taas en ennen perjantaita jaksa murehtia. Sanoinkin eilen ukkokullalle, että perjantaina sitten murhedin jos syytä on, turha tässä kai pyöritellä pienessä pääkopassaan pahimpia mahdollisia skenaarioita. Ja eipä nuo pojatkaan ole syntyessään mitään jättiläisiä ollut (2950 g ja 3160 g), joten ei tästä kolmannestakaan sellaista taida tulla..
Elohopean kerhon kanssa takkuaa. Tai siis kun tuo ei enää halua mennä sinne. Jo kotona alkaa itkemään, ettei tahdo kerhoon ja jos kerholle asti päästään, niin siellä istuu vain kädet puuskassa eikä suostu väistymään äidin viereltä, eikä jää kerhoonkaan. Tänään kotiuduttuamme epäonnistuneelta kerhoreissulta juttelin lapsosen kanssa ja nyt syynä tuntuisi olevan se, ettei äiti ole kerhossa mukana. Sanoi, että tahtoo vain sellaisiin paikkoihin, joissa voi olla äidin kanssa. Ihme ripustautumiskausi meneillään, mutta suotakoon se meidän aralle ja herkälle melkein viisveelle.
Aamusta tein loistopäätöksen mennä vaatevarastoja läpi ja tuolla ne odottaa meidän makkarin lattialle selvittämistä edelleen. Ajattelin vähän kaivella vauvan vaatteita esiin vähitellen ja katsastaa vaatevarannot, paljon kun ehdin myydä vuosi sitten kun lisää lapsia ei pitänyt tulla. Nyt onkin sitten kiva homma katsoa, mitä tarvitaan ja mitä jo löytyy. Ja uskokaa tai älkää, mutta nyt en enää vauvanvaatteita myy hetkeen aikaan..jätän kyllä sen varaan, että meille sattuisi tulemaan se neljäskin. Huomasin meinaan juuri, etten ole muistanut asennoitua tähän odotukseen sillä mielellä, että on meikäläisen viimeinen kerta raskaana..pätevä peruste siis saada se neljäs lapsi..(ja ukkokullalekin menee läpi juu...=D)
Joo, pitäisi kai nousta. Mini nauroi niin paljon, että oksensi lattialle ja pikkulegojen päälle. Loistavasti alkanut päivä siis jatkuu yhtä loistavasti..
03.04.2008 - 09:00
Taas ollut päivitystaukoa..kröhöm.
Kyllä tässä ollaan toivuttu Minin synttäreistä, mutta koneella istuminen on vähän jäänyt vähemmälle. Viime lauantaina miehen siskon kolmas tyttö sai nimen ja sunnuntaina juhlistettiin veljeni tytön 2-vuotispäivää. Ohjelmaa on siis viikonlopuissa riittänyt..edelleen.
Mutta on se vaan ihanaa, kun on kevät. Tai minä skeptisenä vähän epäilen vieläkin ja odottelen niitä lumisateita ;o) Mutta kaikesta huolimatta ihana katsoa, kuinka maasta nousee kukat valoa kohti, tulppaaneja (?) ja narsissien alkuja näyttäisi takapihalla pyrkivän pintaan. Edellinen rouva oli melkoinen hortonomi, joten meillä riittää iloa edellisten kädenjäljestä.
Eilen päätin reippailla Elohopean kerhon ajan ja me lähdettiin Minin kanssa kävellen (no, tuo istui kyllä rattaissa osan matkaa..) Tarjoustalolle päin. Ihan järkkyä kuinka tässä raskauden edetessä sitä vaan väsähtää, alle kaksi kilometriä suuntaansa matkaa ja aikaa kului paaaljon ja olo oli kuin junan alle jääneellä. Takaisin tullessa piipahdettiin Alepassa välipalaostoksilla ja mentiin istuskelemaan lähikirjastoon kirjoja lukemaan. Tein siellä sitten itsekin löydön ja käteen tarttui yksi uutuuskirja. Eilen aloin lukemaan ja nyt takana jo 50 sivua, se vain tempaa mukaansa. Ja pitää vielä hehkuttaa tuota lähikirjastoa, oli se vain mukava paikka. Tai siis siellä oli loistavat valikoimat juuri lasten kirjoja ja lasten osasto oli tehty todella mukavaksi ja viihtyisäksi istuskella vähän pidemmänkin aikaa lueskelemassa. Ei tarvinnut äidinkään kyykkiä pikkiriikkisillä lasten tuoleilla, kun oli ihan aikuisten kokoinen, mukava (!) tuoli istuttavana!
Niin, Elohopean pyöräkin kaivettiin varaston uumenista esiin ja tuo reippaili sillä kerhoon, hyvin onnellisena. Kotiin päästyämme huomattiin, että kaverit olisi leikkipihalla, joten suunnattiin mekin sinne. (Onneksi olin reippaillut iltaruuan valmiiksi jo ennen puoltapäivää..). Ja siellähän se aika kuluikin mukavasti naapureiden kanssa jutustellen ja pojilla kavereiden kanssa leikkien.
Turha kai kertoa, että illalla oli hieman väsynyt olo kaiken reippailun jälkeen..
Tänään vielä vähän mietinnän alla, mitä tehtäisiin. Ulkoilla voisi nyt aamustakin, kun on niin kiva ilma. Iltapäivästä kyllä mennään takuuvarmasti taas leikkipihalle..
Itse asiassa tässä koneella istuskelua riittäisi, jos vain jaksaisin ryhtyä puuhaan. Ajattelin saada meidän seurakunnan lapsityön opetussunnitelman aluilleen, niin olisi vähän kättä pidempään, minkä mukaan työskennellä ja kehittää toimintaa. Samoin seurakuntalehteä pitäisi alkaa väsäämään, ideointi on ollut jo mukavasti työn alla pääkopassa. Onneksi ei silti mitään akuuttia puuhaa..sitten kun jaksaa..
22.03.2008 - 20:29
Tässä kakun muodossa synttäriterveiset. Itse en kredittiä taideteoksesta ota, kiitokset kuuluu veljen vaimolle :)
Oma olo on nyt ihanan katkipoikkiväsynyt, kun ei ole ehtinyt lepäämään päivän aikana hetkeäkään. Kohta voisi sänky jo kutsua..mukamas..
22.03.2008 - 09:54
Taas on vierähtänyt vuosi ja mun vauva täyttää jo kolme. Niisk. Synnytyskertomus löytyy täältä, jos kiinnostaa käydä lukemassa. Tasan kolme vuotta sitten kainalossa oli 4,5 tunnin ikäinen pikkumies. Nyt tuo pikkumies on paapan kanssa ostoksilla ja menee sen jälkeen mäkkäriinkin vielä.
Ukkokulta on saanut imuroitua, minä olen yrittänyt vain näyttää ahkeralta =D Juuri jäin kiinni tästä koneelta istuskelusta, minä kun väitin lähteneeni yläkertaan laittamaan pyykkejä kaappiin. Ups. Mutta hei, järkkäsin eteisen kaapin niin, että vieraiden vaatteet mahtuvat henkareihin roikkumaan ja olenpahan saanut Elohopean kanssa väsättyä pääsiäismunakoristeita keittiön ikkunallekin. Sitäpaitsi vessojen jynssäys on meitsin puuhaa, joten kyllä tässä jotain tulee tehtyä, vaikka mikä ettei, voisi sitä vähän pakoillakin puuhista...
14.03.2008 - 15:24
Nyt alkaa olla otsikointikin helppoa..toipilaselämä kun jatkuu edelleen.
Elohopeahan kuntoutui pahimman vaiheen jälkeen nopeasti ja vaikka viikon jälkeen nenä onkin vielä hieman tukkoinen, on tuo jo entisellään. Minillä nenä vuotaa ihan vain muodon vuoksi, kuten ukkokullallakin, joten ehkä nuo kaksi pääsivät oikeasti niin helpolla. Minä täällä edelleen poden kylläkin ja diagnosoin itselleni näin netin avulla poskiontelontulehduksen. Tadaa, niin helppoa se on. Lääkäriin en vaivaudu menemään jos menee entiseen tapaan ohitse itselläänkin eikä ylly tämän pahemmaksi. Olo on puolikuntoinen, mutta minkäs teet. Arjen on pyörittävä kaikesta huolimatta.
Mini on ihme yökukkuja. Viime yönä kolmen pintaan tuo heräsi ja tassutteli tapansa mukaan ovelle. Kiikutettiin muutaman kerran takaisin sänkyyn ennen kuin tajusin kysyä olisiko tuolla pissahätä. Ja niinhän sitä olikin ja lapsi istahti tyytyväisenä potalle. Mutta loppuosa ei sujunutkaan enää yhtä helposti, sillä armas jälkikasvu ei halunnut enää nukkua. Omassa sängyssä viihtyi kerrallaan juuri sen verran että äiti ja isi ehtivät melkein nukahtaa...kunnes tuo seisoi ovella taas kerran. Viiteen asti aika meni sitten mukavasti vuorotellen Miniä sänkyyn nukutellessa ja sen reunalla torkkuessa. Ukkokullan herätys soi kello kuusi ja samoihin aikoihin armas Minikin päätti ponnahtaa pystyyn. Jei.
Tänään on tullut kitattua teetä, josko se helpottaisi höhlää lima-oloa, mutta ei oikein tunnu tepsivän. Suunnitelmissa oli ottaa rennosti, mutta niin sitä oltiin vetämässä perhekerho aamusta, vaihdettu petivaatteet meitien sänkyyn, pyöritettyä päivän pyykkihärdelli ja jynssättyä yläkerran vessa. Nyt pitäisi mennä alakertaan ja ryhtyä väsäämään lihamureketta ja perunamuusia. Perhe kai kaipaa ruokaa vielä jossain vaiheessa. Imurointikin olisi kova sana tänään, mutta josko sen jättäisi perheen päälle kunhan kotiutuu töistä.. ;o)
Jepjep. Kiva kun on taas viikonloppu edessä :)
10.03.2008 - 11:11
Viime yönä nukutut reilut 9 tuntia (no, muutama vessakäynti siellä välissä..) tekivät poikaa ja olo alkaa olemaan normaalimpi. Elohopean yskän vuoksi valvottiin neljä yötä putkeen, joten olokin alkoi lähennellä zombieta ennen kaikkea. Nyt on oma pää täynnä räkää ja äiti on puolikuntoinen, mutta eiköhän se elämä ala voittamaan taas. Ainakin tulee otettua rauhallisemmin, kun ei vain jaksa. Pyykit on jo ripustettu kuivumaan, mutta tiskit odottavat tiskaajaansa. Kuulun niihin, joita sotkuinen tiskipöytä ahdistaa.. ;o) Elohopean kanssa pidetään tämä päivä taukoa kerhosta vielä, ettei vahingossakaan tartuteta kerhokavereita, mutta keskiviikkona tuo saa jo kerhoonkin mennä. Nyt kyllä olen miettinyt kirjastossa käyntiä, niin olisi vähän edes ohjelmata päivässä..
06.03.2008 - 20:10
Eilen Elohopea alkoi kuulostamaan vähän käheältä, mutta oli muuten ihan ookoo. Yöllä sitten herätään siihen, kun tuo yskii aivan mahdottomasti kuivaa ja haukkuvaa yskää. Pikapikaa sängyn viereen tuon kuulostaessa todella pahalta ja lapsi sai juuri ja juuri hengitettyä. Siinä sitten rauhoiteltiin pikkumiestä ja hengityskin alkoi tasaantumaan, joten siirryttiin alakertaan jotta Mini saisi nukkua rauhassa ja Elohopealle saataisiin menemään jotain nestettä. Oli tuo taas vain niin reipas ja aurinkoinen potilas. Pahimman yskänkohtauksen helpotuttua tuo jaksoi jo pulista vaikka mitä, hymyillä ja jutustella ja oli niin aurinkoinen tapaus äidin ja isin ollessa vieressä puolikuolleina väsymyksestä ja pelästymisestä (äiti siis..). Loppuyöksi laitettiin potilaalle patja meidän makkarin lattialle päädystä korotettuna ja saatiin jo nukuttuakin sitten vähitellen Elohopean välillä kyllä yskiessä.
Aamusta soittelin lääkäriaikaa ja terveyskeskukseen päästiin heti aamusta lääkärin tutkittavaksi, joka sitten diagnosoi kurkunpääntulehduksen ja passitti vielä päivystykseen spiralle hengittelemään adrenaliinia ja kortisonia. Päivystyksessä piippuun hengittelyn jälkeen tuli vielä toinen lääkäri kuuntelemaan hengitystä ja kyllä tällä äidillä oli hymyssä pitelemistä. Sieltähän asteli se samainen nuori ja komea mieslääkäri, joka neuvolassakin oli. Hah, maailma on pieni. Tällä kertaa minulla sentään oli jo vaatteet päällä..
Että sillein. Nyt on kyllä ollut päivän mittaan rukouksissa, että tämä helpottaisi jo ja tämä yö menisi jo helpommin, eikä tarvitsisi lähteä nyt ennen klo 22 päivystykseen uudestaan spiralle saati sitten yöllä sairaalaan. Syntyy muuten tämä maha-asukas vähän liian ennen aikojaan eikä se ole nyt kyllä toiveissa..
Olo alkaa olemaan vähän katkipoikki. Pitäisi nyt ihan oikeasti mennä vain pikapikaa iltapalalle ja itsekin nukkumaan.
01.03.2008 - 20:19
Kirjasivu päivittyi.
Tänään ostettiin uusi auto ja oltiin juhlimassa siskon synttäreitä, jotka paljastuivat hääjuhlaksi.
Näin lyhyesti tänään.
Tässä taas mahakuvaa. Rv 28 alkamaisillaan.
27.02.2008 - 19:50
Eilen päivittyi kirjasivu, siitä johtui haamupäivitys taas kerran.
Nyt yritystä laittaa jotain tekstin poikastakin tähän..odottelen, että pojat nukahtaisivat ja pääsisin alakertaan pyörittelemään sämpylät pellille ja tiskaamaan. Jee, ratkiriemukasta iltapuhdetta varsinkin tuo tiskaaminen. Olo on nuutunut, ukkokultakaan ei ole vielä kotona, vaan vasta matkalla. Ei ole oikein lohduttanut tänä iltana tieto, että huomisen ja perjantain on kokoinaisuudessaan kotosalla vain. Se kun ei auta tähän väsymykseen ja arjen yksin pyörittämiseen juuri tänä iltana. Tässä kun on alkanut iskemään kutakuinkin tasan klo 17 ihan armoton väsymys päälle ja jokainen tekeminen tuon jälkeen on ponnistusten takana. Yritä siinä sitten olla kärsivällinen tuon poikakaksikon kanssa..
Mutta jotain muutakin kuin itsesäälissä rypemistä ;o)
Maanantaina oli lääkärineuvola, nuo viikot kun on taas hurahtanut sinne saakka. Se oli kyllä ihan hauska käynti, ainakin erilainen kuin ennen.
Ensin oli normaalisti terkkarin luona painon (jota tullut tähän mennessä vasta reilut 3 kg lisää) ja verenpaineen katsastaminen ja uuden ajan varaaminen. Sitten taasen odotushuoneeseen lehtien ääreen, kunnes käy kutsu lääkärin puolelle. Viitisen minuuttia ehdin lehteä selailemaan, kun terkkari tuli sanomaan, että olisi meikäläisen vuoro ja niin sitä mentiin. Tähän asti lääkärinä on ollut jokaisessa neuvolassani sellainen 50 ja risat naisihminen, joten yllätys oli melkoinen kun huoneessa odotti nuori komea mieslääkäri. Siinä sitten jotain pientä jutustelua ja taustojen kyselyä ja lääkäri sitten sanoi, että voin mennä riisumaan tuonne verhon taakse. Mistä heräsi tietenkin päässäni kysymys, että mitä ihmettä sen verhon takana riisumisesta on hyötyä, siinähän kohta levittelen koko tavaran näkyville joka tapauksessa ;o) Ja siinä sitä sitten maattiin jalat levällään vieraan miehen (hyvän näköisen sellaisen, saanko muistuttaa) puuhatessa alapäässä. Ongelmaa ei ollut, ei tässä mitään ylisiveitä olla koskaan aikaisemminkaan oltu, mutta vähän meinasi hymyilyttää. Hah, olisipa lääkärikäynnit aina yhtä yllätyksellisiä.. =D
Mutta joo. Kohdun ulkosuu sormelle auki, mikä kuulemma ihan normaalia näin uudelleen synnyttäjälle. Supistuksiin neuvoksi vain lepo ja jos ei auta, niin sitten pitää katsoa tilannetta uudestaan. Viimeisellä lääkärikerralla sitten pitäisi saada resepti niihin antibiootteihin (jotka meikäläisen pitää ottaa väh. kaksi tuntia ennen lapsen syntymää sydänvikani takia), jotta voin lääkkeet napsaista mahdollisesti jo kotona. Ties sitä kuinka nopeasti tämä päättää tulla..tai siis olenko sairaalassa kahta tuntia ennen tuon syntymää. Ministäkin taisin juuri ja juuri olla..
Joopa joo. Armas puolisokin kuului juuri saapuneen. Parahiksi kun jälkikasvu on jo sängyissään. Hyvä ajoitus.
Nyt siis sämpylöitä pyörittämään ja tiskaamaan.
