Tänään siis sain pitkästä aikaa istua rauhassa koneella pojan nukkuessa, eikä tarvinnut potea huonoa omaatuntoa siitä etten vietä aikaa miehen kanssa...ja kai tuo ukkokin oli nauttinut töissä olosta (jos töistä voi nauttia..).

Tänään puolenpäivän aikoihin kaverini soitti ja sovittiinkin tapaavamme läheisessä puistossa tunnin kuluttua. Kyllä oli meidän poika onnessaan nähdessään kaverin pitkästä aikaa. Kaverillani kun on poikaa 11 päivää vanhempi tyttö. Ja oli se itsellenikin kivaa nähdä muitakin aikuisia..

Poika tykkää nykyään tuosta potalla istumisesta erittäin paljon. Tänäänkin istui taas päivällä yli vartin ja olisi istunut pidempäänkin jos en olisi ottanut pois, meillä kun alkoi olla kiire puistoon lähdön kanssa..
Ja potalla istuessa on keksinyt taas uuden huvin, käsiä on mukava tunkea sinne pottaan ja räpeltää vehkeitään, tyypillinen mies ;o) Ja nauraa vain ilkikurisesti kun kiellän..

Ollaan vähitellen alettu vieroittautumaan tutista. En anna pojalle tuttia päivisin enää muuten kuin jos on tosi kiukkunen ja huutaa. Huomasin tänään ettei edes jaksa lutkuttaa sitä kauaa, muutama imasu ja pois.. :) Yöllä kyllä on tärkeä, mutta askel kerrallaan.

Vitsit tämän pahoinvoinnin kanssa. En muista poikaa odottaessa olleen tälläistä. Tänään olen saanut alas kyllä niin vähän ruokaa, pelkkä ajatuskin syömisestä pahentaa tilannetta. Kylmä mehu, vesi, jogurtti ja hedelmät kuuluu suosikkeihin tällä hetkellä, niitä jopa voi syödä :) No, eipä ole pelkoa että paino nousisi tässä alkuvaiheessa liikaa ;o)

Pitäisi kai vähitellen raahautua nukkumaan, päiväunetkin jäi tänään väliin..