Jouduin karanteeniin tänne työhuoneeseen ja ukkokulta linnoittautui keittiöön paketoimaan meikäläisen lahjoja, pelkää kaiketi että kävisin urkkimassa puuhaa (minäkö mukamas, pah.). (Mutta kyllä muuten kestää sitten ikuisuuden tuo puuha. Ukkokulta on pikkuisen tarkempi noissakin puuhissa, omat sutaisin kasaan puolessa minuutissa per puketti..) No, mikäs tässä on istuskellessa, kohta tulee oltua kolmisen päivää netittömänä ja tekee tauko ihan hyvää, vaikka addiksi meikäläistä ei voi enää edes kutsua, se aika oli ja meni.

Elohopean kanssa on sellainen takkuamiskausi, ettei toista. Ja näin taidan kirjoittaa joka kerta ;o) On se uskomatonta, miten joku voi kiristellä äiteen hermoja sillä tavalla ja tietää tasan tarkkaan mistä naruista vetää, että äiteen pinna lyhenee turbovauhdilla. Pukeminen menee tältä erää ihan ok, nyt kun käytetään haalaria on helppo pukea itsekin. Ollaan sovittu, että kokeilee ensin itse ja pyytää sitten apua jos ei onnaa. Eikä se aina mene noin helposti, kyllä me edelleenkin ollaan napit vastakkain kiitettävän usein. Se aloittaminen on aina se räjähdysaltein osuus..

Minin uhma alkaa orastaa vähitellen ja odottelen kauhunsekaisin tuntein millaista se tulee olemaan sitten oikean uhmiksen tullessa. Tuo jätkänen kun on melkoisen temperamenttinen tapaus ollut pienestä pitäen, tulee siis olemaa ratkiriemukkaat ajat tiedossa.. ;o) Tänään tuo laittoi pottalakon päälle, kivakiva. Oltiin lastenohjelmien jälkeen ilman vaippaa (että reissuun olisi kaikki kestot käytettävissä) ja tuo oli oikeasti kuivana koko ajan. Laitettiin tasaisin väliajoin potalle istumaan, mutta ei mitään. Iltapalalla alkoi pitää kättä takapuolensa päällä ja ilmoitti kakkaa, mutta kun laitettiin potalle, ei mitään. No, sitten laitoin yhden harson päälle ja avot, sekunissa pissat siellä. Väärä suunta.. (eikös ne ole nämä eritejutut kiinnostavia...=D)

Vähän joulutunnelmaa laimentaa lumen puute. On se oikeasti kummaa, kuinka se voi vaikuttaa näin paljon. No, kynttilät ja joululaulut saavat onneksi jotain aikaan ja kivahan tässä on aattoa jo odotella. Joulukirkko, hautausmaalla käynti, hyvää ruokaa, jouluevankeliumin luku, lahjojen jako, kaikki läheiset ympärillä ja mukavaa yhdessäoloa. Voisiko enempää vaatia.

Viime vuoden joulutunnelmat löytyy täältä..
Sitä edeltävä vuosi täältä..

Tämä suunta hiljenee vähitellen. Voisin hiipparoida kurkkimaan oven raosta tuon puoliskoni toimia keittiössä ;o)

RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE!!