Tekee kai ihan hyvää välillä nähdä muitakin äitejä lapsineen..ja huomata että samanlaista se on muillakin. Että muillakin on samanlaisia rakkaita riiviöitä kuin meilläkin, etten ole yksin väsymykseni, masennukseni ja huolieni kanssa. Samanlaista se on muillakin.

Meillä on melkoisen tiivis yhteisö nykyään ja listan kautta olen itse löytänyt monta hyvää kaveria itselleni. Ilmapiiri listallamme on aivan eri luokkaa kuin vauvalla, ja juuri tämän vuoksi uskallamme puhua myös aremmista aiheista. Kuten synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, jota meidän keskuudessamme on melko usealla loppujen lopuksi, vaikka murto-osa se on koko määrästä.

-----

Synnytyksen jälkeinen masennus tuntuu olevan kamalan yleistä, tai sitten sitä vain on lähipiirissäni paljon. On esikoisensa saaneita, kahden lapsen äitejä, kaikenlaisissa tilanteissa olevia. Olisi kiva tietää, mistä se johtuu, mikä sen aiheuttaa.

Itselläni on kai lievää synnytyksen jälkeistä masennusta, vähitellen sitä alkaa myöntämään tosiasian. On aikoja, jolloin kaikki menee hyvin, loistavasti, ja pinna kestää ja kestää. Välillä on sitten taas aikoja, jolloin pelkkä sängystä ylös pääseminen teettää töitä, kotitöistä puhumattakaan. Pinna ei kestä ja muiden seura ärsyttää, haluaisi vain olla kotona, yksin.

Välillä tuntuu, että on kamalan häpeällistä kärsiä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Olen huono äiti, kun en jaksakkaan tätä arkea aina niin kuin pitäisi. Tuntuu, että muut ajattelevat minun olevan kykenemätön hyväksi äidiksi, en rakastakkaan lapsiani niin kuin pitäisi.

Onneksi suurimman osan ajasta en jaksa välittää, mitä muut ajattelevat. Olen juuri niin hyvä äiti kuin pystyn, hyvä äiti omille lapsilleni. Toimin lasteni kanssa, niin kuin näen parhaaksi, ajatelkoot muut mitä tahansa. Onneksi lähellä on ihmisiä, jotka tukevat tässä..

-----

Mutta siis. Oli mukava kun pojilla oli muutakin seuraa kuin äiti ja toisensa, vaikka välillä Elohopea oli hilkunverran liian kovakourainen muita kohtaan ja yritti viedä tavaroita toisten kädestä, ihana ihana ikä. Minilläkin oli vauvaseuraa kerrankin ja kovasti tuo yritti lääppiä muita ja riisua kavereilta sukkahousuja jalasta tai syödä niitä, jonkun päällekkin tuo yritti kavuta.

Pois lähtiessä pojat olivat melkoisen poikki, Elohopea nukahti rattaisiin ja Mini liinaan. Oli mukavaa kävellä rauhassa kotiin, ihastellen auringonpaistetta ja hengittää raitista ilmaa ja nauttia ennen kaikkea hiljaisuudesta. Kotona laitoin Elohopean parvekkeelle jatkamaan uniaan ja sain siirrettyä Mininkin liinasta sänkyyn ilman että tuo heräsi, edelleen nuo näyttävät nukkuvan..

Kohta sitä pitäisi käydä pyykkien ja tiskien kimppuun, mutta jos sitä nyt hengähtäisi vielä hetken aikaa..