Tekee
kai ihan hyvää välillä nähdä muitakin äitejä lapsineen..ja huomata että
samanlaista se on muillakin. Että muillakin on samanlaisia rakkaita
riiviöitä kuin meilläkin, etten ole yksin väsymykseni, masennukseni ja
huolieni kanssa. Samanlaista se on muillakin.
Meillä
on melkoisen tiivis yhteisö nykyään ja listan kautta olen itse löytänyt
monta hyvää kaveria itselleni. Ilmapiiri listallamme on aivan eri
luokkaa kuin vauvalla, ja
juuri tämän vuoksi uskallamme puhua myös aremmista aiheista. Kuten
synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, jota meidän keskuudessamme on
melko usealla loppujen lopuksi, vaikka murto-osa se on koko määrästä.
-----
Synnytyksen
jälkeinen masennus tuntuu olevan kamalan yleistä, tai sitten sitä vain
on lähipiirissäni paljon. On esikoisensa saaneita, kahden lapsen
äitejä, kaikenlaisissa tilanteissa olevia. Olisi kiva tietää, mistä se
johtuu, mikä sen aiheuttaa.
Itselläni on kai lievää
synnytyksen jälkeistä masennusta, vähitellen sitä alkaa myöntämään
tosiasian. On aikoja, jolloin kaikki menee hyvin, loistavasti, ja pinna
kestää ja kestää. Välillä on sitten taas aikoja, jolloin pelkkä
sängystä ylös pääseminen teettää töitä, kotitöistä puhumattakaan. Pinna
ei kestä ja muiden seura ärsyttää, haluaisi vain olla kotona, yksin.
Välillä tuntuu, että on kamalan häpeällistä kärsiä synnytyksen
jälkeisestä masennuksesta. Olen huono äiti, kun en jaksakkaan tätä
arkea aina niin kuin pitäisi. Tuntuu, että muut ajattelevat minun
olevan kykenemätön hyväksi äidiksi, en rakastakkaan lapsiani niin kuin
pitäisi.
Onneksi suurimman osan ajasta en jaksa välittää,
mitä muut ajattelevat. Olen juuri niin hyvä äiti kuin pystyn, hyvä äiti
omille lapsilleni. Toimin lasteni kanssa, niin kuin näen parhaaksi,
ajatelkoot muut mitä tahansa. Onneksi lähellä on ihmisiä, jotka tukevat
tässä..
-----
Mutta siis. Oli mukava kun pojilla oli muutakin seuraa kuin äiti ja
toisensa, vaikka välillä Elohopea oli hilkunverran liian kovakourainen
muita kohtaan ja yritti viedä tavaroita toisten kädestä, ihana ihana ikä.
Minilläkin oli vauvaseuraa kerrankin ja kovasti tuo yritti lääppiä
muita ja riisua kavereilta sukkahousuja jalasta tai syödä niitä, jonkun
päällekkin tuo yritti kavuta.
Pois lähtiessä pojat olivat
melkoisen poikki, Elohopea nukahti rattaisiin ja Mini liinaan. Oli
mukavaa kävellä rauhassa kotiin, ihastellen auringonpaistetta ja
hengittää raitista ilmaa ja nauttia ennen kaikkea hiljaisuudesta.
Kotona laitoin Elohopean parvekkeelle jatkamaan uniaan ja sain
siirrettyä Mininkin liinasta sänkyyn ilman että tuo heräsi, edelleen
nuo näyttävät nukkuvan..
Kohta sitä pitäisi käydä pyykkien ja tiskien kimppuun, mutta jos sitä nyt hengähtäisi vielä hetken aikaa..
tiistai, 25. lokakuu 2005
Kommentit