Eilen oli kerhossa vanhempainvartti, ensimmäinen laatuaan ja vähän sekavin tuntein suuntasin kulkuani sinne. Myönnän, että olen vähän ennakkoluuloinen oman ikäni vuoksi, minä kun en satu osumaan siihen normi ikähaarukkaan, jolloin lapset "kuuluu" hankkia. Minä olen aina se joukon juniori äitinä, kuten myös tuolla Elohopean kerhossakin. No, mutta yllätyksenä kokemus oli ihan positiivinen, siitäs sai meikäläisen pessimisisyys taas. Kerhotäti selosti kerhon kulun  ja yleisiä rutiineja ja kertoili sitten miten Elohopealla siellä on mennyt ja sen sellaista. Meidän Elohopea tykkää laulaa (lemppari on Jumalan kämmenellä), piirtää ja askarella (aivan ykkönen) sekä rakennella palapelejä. Kuuntelee tarkkaavaisesti myös kerhossa luettuja Raamatun kertomuksia ja eilen osasi kertoa saman kertomuksen äidille kuvien avulla, kerhotätikin oli yllättynyt kuinka tarkkaavaisesti tuo kolmevee oli kuunnellut.

Elohopea on alkanut myös ottamaan ensimmäisiä askeleita itsenäistymisessä selkeästikin. Kotiin tullessa tuo tahtoo kiivetä portaat ylös tänne kolmanteen kerrokseen..ja yksin. Äiti kyllä ajelee hissillä vain kerroksen kerrallaan ja käy kyselemässä jokaisessa kerroksessa tahtooko pieni mies jo kyydin hissillä. Mutta ei tahdo. Kolmannessa kerroksessa odottaa tyytyväinen kiipeilijä :)

Mini ei nukkunut eilen kuin 20 minuutin päiväunet koko päivän aikana, mutta ihmeen hyvin tuo jaksoi iltaan saakka olla ja touhuta. Tänään on nyt nukkunut jo tunnin eli edistystä sekin. Ja mikä parasta, tänään aamulla nukuttiin kahdeksaan asti!! Se on loistavaa se..