Lauantaina kotiutui sitten meidän perheen uusin jäsen. Ollaan oltu ulkona paljon. Eilen kierrettiin läheinen luontopolku, iltaisin käyn juoksemassa uuden lenkkikaverini kanssa. On se vaan mukavaa olla koiraihmisiä :) Koiruus on ottanut Minin suojatikseen, onhan tuo laumamme pienin jäsen. Elohopea tykkää komennella, matkii äitiä ;o) Ukkokulta on ollut neutraali asian suhteen, mutta on kai lämpenemään päin.

Minä siis juoksen, koiruus kurkkii olkansa yli vähän väliä ja ihmettelee miksi ulkoiluttaja tulee niin hitaasti perässä. Puolikuolleena nääs roikun tämän rapakuntoni kanssa siellä narun jatkona. Mutta hei, uskokaa tai älkää, ennen kuin kesä on ohi (jos sellaista nyt edes tulee..) olen paljon paremmassa kunnossa kuin nyt (mikä tahansa on parempi kuin nykyinen) ja kirmaan katuja pitkin gasellin lailla, eikä tietoakaan hengästymisestä. Tavoitetta siis.

Tänään pakkasin revohkani pihalle ja suuntasin rattaat kohti meren rantaa. Rannalla koiruus makoili äidin kainalossa, Elohopea yritti kastella itseänsä meressä ja Mini tonki hiekkaa. Äiti luki pääsykokeisiin ja nautti auringon paisteesta. Tästä eteenpäin suuntana on aamuisin tuo paikka, ensi kerralla olen viisastunut vahingosta ja otan eväät mukaan. Tänään takaisin tullessa oli kaksi erittäin nälkäistä ja huonotuulista lasta.

Enää viikko plus päivä ja pääsykoeurakka vihdoin ohi. Normaalielämä alkakoon.