Tylsää valittaa aina, mutta kyllä väsyttää. Viime yö meni, kuinkas muutenkaan, ihan pipariksi. Minille on tulossa hampaita, varmaan taas se viisi kappaletta kerralla, ja sattumoisin vaikuttaa herran nukkumiseen hieman. Väsyin ravaamaan poikien huoneessa jossain vaiheessa yötä ja otin Minin meidän väliin, tuloksena se, että tuo pyöri ja vääntelehti koko aika, ja loppujen lopuksi alkoi iloisen jutustelun ja äidin läiskimisen. Poika takaisin omaan sänkyynsä juttelemaan yksinään..

Mini sammui vasta, kun olin istuskellut tuo sylissä sohvalla tovin verran. Väsymys oli jo sitä luokkaa, että itkin sängyssä miehen kainalossa aamuyöstä ja sammuin kai jossain vaiheessa. Heräten poikien mekastukseen huoneessaan. Kahvi piristi hieman, mutta nyt olisi tarvetta uudelle kupilliselle.

Lounasta syödessämme rapsin Elohopean lautaselta viimeiset spagetin rippeet ja laitoin ne Minin suuhun, vahingossa. Elohopea veti herneen nenäänsä äidin syöttäessä väärää ruokaa väärälle lapselle.

Tänään mennään Minin painokontrolliin neuvolaan. Jos päädyn tämän väsymyksen ansiosta edes oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Nähtäväksi jää. Ja en kyllä tiedä, missä meikäläisen järkikulta on ollut tätä neuvola-aikaa sopiessa. Se kun on juuri kummankin pojan päiväuniaikaan. Tyhmästä päästä kärsii taas vaihteen vuoksi koko ruumis ja äidin hermot ainakin..