Hah, verhot ommeltuina. Ja vain kaksi viikkoa ostamisen jälkeen. No, tunnustan ettei minusta edelleenkään käsityöihmistä tule, vaikka väitetäänkin että harjoitus tekee mestarin. Poikkeuksiakin tulee löytymään, katsokaapa tänne suuntaan. Mitä kertoo käsityötaidoistani se, että pelkkä suoran sauman ompelu kertaa neljä meinasi tuottaa tukun harmaita hiuksia. Ennen puuhaan ryhtymistä suunnittelin jo ties mitä projekteja itse ommellen, mutta putosinpas taas maan pinnalle..

Ja pinnan kiristely äitirintamalla on jatkunut kiitettävästi. Näitä päiviä kun toivoisi lasten yöunien saapuvan hyvin pian ja odotan vain kuumeisesti tilanteen helpottumista. Kunhan ukkokulta vain kotiutuisi joskus töistä niin pääsisin saliurakkaan kiinni. Nyt alkaa ensi viikko jo hirvittää, silloin kun ei ole ukkokultaa iltaisin tulossa jakamaan urakkaa vaan on pakko jaksaa yksin. Huoks.

Onhan nuo kaksi suloisia, ei siitä pääse mihinkään. Vaikka tänään on äidin kärsivällisyyttä taas koeteltu extrapaljon, ei se himmennä niitä hyviä puolia. On äiti tänään hymyillytkin vaikka perusmieliala onkin ollut vähän kireänlainen.

Mutta kotiutuisipa se rakas mies vielä. Samalla oven avauksella kun ajattelin lähteä itsekkäästi pois hetkeksi aikaa..