Huoks. Onneksi on ilta ja poikakullat yöunillaan. Jokseenkin Elohopea heräsi äsken, tai siis ei kai edes herännyt, itkemään huoneessaan. Isin lohduteltua hetken aikaa rauhoittui myös pienen mieli. Ihanaa kun tuo mieli myllertää unissakin ja mielikuvitus saa aikaseksi vaikka mitä. Toivottavasti saisi nukuttua loppuyönsä paremmin.

Se on tällä hetkellä niin monen asian summa, että tämä äiti on hiukkasen räjähdysaltista tavaraa. Vaikka minä niin haluaisin olla kärsivällinen ja rauhallinen, niin räjähtelen silti. Ja se huutaminenhan tunnetusti auttaa tilanteessa. Lapset ovat varmasti sen jälkeen Überhyväntuulisia..todellakaan.

Onneksi huomenna on taas uusi päivä ja voin taas yrittää vähän enemmän.

Mies nukkuukin yönsä olkkarin sohvalla, sänkyyn ei ole tulemista tuon yskän kanssa. (Ei meillä niin isoa riitaa vielä ole tullut vastaan, etteikö samaan sänkyyn oltaisi mahduttu.) Mini vain ei saa nukuttua, kun isukki yrittää yskiä keuhkojansa pihalle siinä korvan juuressa..

Mutta juu. Miehen kainaloon sohvalle kai matkani käy. Vaikka tuo terminaattori ei nyt niin nappaisikaan..