Niisk, mulla ei ole enää vauvaa. Tuo on jo 2v, nopeasti se aika vain juoksee eteenpäin! Täältä löytyy synnytyskertomus kahden vuoden takaa. Tasan kaksi vuotta sitten makoilin sairaalassa pieni nyytti kainalossani ja ikävöin Elohopean luokse kotiin. Haistelin pikkumiehen vauvantuoksuista päätä, ihmestelin ja kummastelin uutta perheenjäsentä. Siitä alkoi meidän arki nelihenkisenä perheenä iloineen ja suruineen. No, iloa tuo pikkumies on meidän elämään tuonut roppakaupalla :)

Mitäs muuta? No, radioreissu oli aika kiva kokemus. Vaikka, no jännitys oli melkoinen kun päästiin perille ja perhosia lenteli vatsassa satamäärin. Oltiin paikalla ajoissa ja käytiin rauhassa juttua vielä läpi ja sen sellaista. Sitten lähdettin studioon kokeilemaan kuulokkeet ja mikit ja yritettiin pitää itsemme kasassa. Alku oli ihan kamalaa ja jännitti ihan hirveästi, sydänkin taisi jyskyttää turbovauhdilla ;o) Loppua kohden olo oli jo rentoutunut ja juttua olisi voinut jatkaa vielä toisenkin tunnin, ei sitä enää edes muistanut olevansa radiossa. Seuraavana aamuna kuuntelin kasetilta (miettikää kuinka alkeellista, kun joutuu nauhoittamaan kasetille...) ohjelman ja kyllä sitä vaan löysi omasta osuudestaan niin paljon ihan typeriä mokia ja äänikin kuulosti ihan pöllölle =D

Ja jei, meillä on räkätauti taas. Johan edellisestä onkin se kuukausi aikaa. Hyvää syntymäpäivää vain Minille, raukkapienellä on 39 astetta kuumetta ja on vähän nuutunut tapaus. Nyt kuuluu myös Elohopea aloittaneet köhimisensä (en ole varma onko aitoa vai tekosellaista yskänlääkkeen toivossa..), joten tässä sitä taas mennään. Sunnuntaina olisi synttärit, joten olisi tosi kiva, jos oltaisiin kunnossa siihen mennessä! Ja ukkokulta on maanantai-iltana lähdössä Ranskaan melkein viikoksi, joten yksinhuoltajuus kahden sairaan lapsen kanssa ei houkuttele, terveidenkin kanssa siitä viikosta on tulossa ihan tarpeeksi rankka..

Että sellaista.