Tänään käytiin sairaalassa katsomassa miehen isää. (tähän en ala sen enempiä sairaalassaolon syistä tai muista kirjoittelemaan, koska omaan julkiseen blogiini kirjoittamiseen ei välttämättä kuulu aivan kaiken kirjoittaminen, jonkin sortin intimiteettisuoja muilla siis. Kyse ei ole siitä, etteikö se merkitsisi minulle paljon, päinvastoin. Mutta jotkut asiat kuuluvat olla kirjoittamatta..)

Poika oli innoissaan nähdessään vaarin taas pitkästä aikaa :) Juttua riitti puolin ja toisin. Poika pulisi kuin viimeistä päivää ja näytti kaikki uusimmat taitonsa vaarille. Oleskeluhuoneessa sitten meno alkoi yltymään jo vähän liikaakin. Hetkeäkään ei jaksanut pysyä paikallaan vaan kaikki paikat piti tutkia tarkkaan..loppuvaiheessa alkoi tylsistymään ja kiukutteli jos ei saanut tehdä mielensä mukaan..

Kotimatkalla bussissa sitten jatkoi kiukutteluaan. Ei oikeasti ole vielä koskaan ollut bussissa tuollainen. Kaikki otti päähän ja vaikka yritettiin mitä, niin huuto vain jatkui. Vasta kotona suostui rauhoittumaan..

Tänään nukahti pitkästä aikaa itsekseen sänkyynsä, eilen illalla kun nukahtaminen kesti yli tunnin ja silloin piti olla joko isi tai äiti vieressä koko ajan..