Maanantaina oli veljen melkein kaksvee tyttö hoidossa. Aamusta oltiin leikkipihalla, syötiin lounasta ja sitten hoidokki suuntasikin jo päiväunille. Ilta meni mukavasti kotosalla, kun ei ollut venäjän kurssiakaan. Eikä sen puoleen sitä autoakaan.

Eilen sitten oli varapappa-päivä, jonne suunnattiin sitten reippaillen. Kun ei ollut sitä autoakaan. Aurinko paistoi ihanasti ja yöllä oli satanut onneksi vain ihan pienen pieni lumipeite maahan. Elohopea hyppäsi pyörän päälle ja minä työnsin Miniä rattaissa. Kaksi kilometriä suuntaansa sai sekä rattaita työntäneen äidin sekä reippaasti pyöräillen Elohopean väsyksiin. Vähän kolmen jälkeen ilmestyi siskon poika meille ja viihdytti meidän poikia muutaman tunnin ja niin nuo kolme taas leikkivät mukavasti, ettei kenestäkään nähnyt vilaustakaan ennen ruokaa.

Pakko tässä kai on tunnustaa, että tämä raskaus alkaa jo rajoittamaan reilulla 26 viikollaan. Illasta supisteli jonkun verran ja olo oli ryytynyt (ukkokulta väittää, ettei tuollaista sanaa ole olemassakaan..), joten illalla salilla töissä ollessani en sitten edes harkinnut treenaamista, vaan täyttelin isukkini kanssa siskon ristikkolehdestä kryptoa.

Tänään satoi lunta!!! Jei! Täällähän voisi viettää hiihtolomaa ihan...jos omistaisi sukset. Aamusta kaverin 4 vee tyttö tuli meille hoitoon. Aamupalalla oli taistelua Minin kanssa, joka ei olisi millään syönyt itse, vaan äidin olisi pitänyt syöttää. Ja en tod. Siinä tiskasin ja lopulta istuin vieressä seurana niin kauan, että armas lapsi oli saanut puuronsa syötyä. Elohopean kanssa oli taistelua aamupesulla, tuo kun ilmoitti ettei istu pöntölle. Kai kaverin läsnäolo sai kokeilemaan omia rajojaan ja yrittämään näyttää kaverille, että hän määrää täällä. Eikä määrännyt. Äiti oli tämän souvin jälkeen kuitti, mutta ulos lähdettiin. Päädyin, että mennään kuluttamaan kolmikon suuret energiavarastot pihalle, niin tämän äiteen hermot pysyvät paremmin kasassa. Ja niinhän ne ovat pysyneetkin. Ja kolmikko viihtynyt mukavasti yhdessä ja leikkiä tuntuu piisaavaan. Hoidokin äidin pitäisi ilmestyä paikalle reilun puolen tunnin sisällä ja suunnitellaan taas muutama perhekerhokerta eteenpäin.

Energiapuuskakin ilmaantui paikalle ja väsäsin pikapikaa marjakiisselin, nyt kun kummasti tekee mieli koko ajan puuhata jotain. Leipoa tai muuta vastaavaa. Onkohan tämä sitä pesänrakennusaikaa tai jotain? Olen kuulemma ollut kahdessa edeltäneessäkin raskaudessa samanlainen..harmi, että innostus lopahtaa aina vauvan syntymään =D

Ja tänään se tapahtui! Mini meni vessaan ihan oma-aloitteisesti pissalle! Rasti seinään ja fanfaarit ilmoille. Aluksi meidän piti viedä tasaisin väliajoin vessaan, sitten tuo piiiiitkän ajan kuluttua alkoi vihdoin ja viimein ilmoittamaan, että olisi muuten vähän pissahätä. Ja tänään löysin armaan lapseni vessasta juuri vetämässä housujaan takaisin jalkaan ja kertovan hyvin ylpeänä, että kävin äiti juuri pissalla! Itse. Ihan itse!

Tilattiin äiteen kanssa muutama kirja Kotisataman alesta ja eilen paketti oli kolahtanut äiteen postiin. Äitee oli lukenut minun (!!) kirjani jo eilen ja tänään äiteen mies kävi pudottamassa kirjan meidän postiluukusta sisään ennen töihin menoa. Ja tuo kirja on nyt työn alla minulla. Kunhan olen sen lukenut loppuun, kirjoitan siitä tarkemmin tuonne lukemiini kirjoihin, mutta jo tämän lukumäärän perusteella suosittelen luettavaksi. Se todellakin avaa silmät.

Mutta joo. Pitää yrittää näyttää hyvälle hoitotädille ja olla istumatta tämän enempää koneella ;o)