Miten tämä aika oikeasti juoksee tätä vauhtia eteenpäin, tuntuu ettei enää pysy edes itse kärryillä omassa arjessaan. Katselinpa meinaan juuri, että viikko sitten kirjoitellut tännekin jotain viimeksi, hui.

Lauantaina oli äiteen viihdepäivä ja olin liesussa aamusta alkaen. Ensin treffasin kaverin pitkästä aikaa yleensäkin ja varsinkin näin kahden kesken. Aluksi kierreltiin kaupoissa, mutta pakko myöntää että kisakunto on päässyt rapistumaan harjoituksen puutteessa, en minä jaksanut enää sitä puuhaa. Suunnattiin sitten ensin Picniciin salaatille ja sitten vielä arnoldsille herkuttelemaan donitseilla, siihen se siis kallistui kuitenkin kuten yleensä, syömiseen. Mutta mikäs siinä oli turistessa pitkästä aikaa :)

Sitten kiireen vilkkaa pitikin jo suunnata Rautatientorille äitikavereita vastaan ja matkattiin metrolla muutama pysäkin väli. Päätettiin meinaan sivistää itseämme pitkästä aikaa ja suunnattiin teatteriin. Revyy oli aivan loistava, en muista koska olen viimeksi nauranut noin paljon (paitsi ne muutamat iltapalat kotona, jolloin hysteerisesti naurava äiti on passitettu jälkikasvunsa toimesta nurkkaan rauhoittumaan..). Sitten vielä syömään, kuinkas muutenkaan. Ravintola oli hyvä valinta, vaikka olikin hätävarasellainen, eipähän meinaan ajateltu sitä seikkaa, että ravintelit saattavat olla melkoisen täynnä lauantai-iltana tähän aikaan vuodesta ja pöytävarauksia ei siis ollut. Ilta oli siis onnistunut, olisi saanut kestää vielä vähän pidempään, niin olisin päässyt luistamaan poikien iltapuuhista ;o) Mutta kotiin palasi rentoutunut äiti ja tarttui mielellään arkeen taas liesupäivän jälkeen..

Eilen olin Minin kanssa Jorvissakin, mutta siitä en jaksa kirjoittaa nyt, olisi kai pakko mennä syömään vielä iltapalaa ja yrittää olla nukkumassa ennen puoltayötä..ja nukkumisesta puheen ollen. Minikin siirtyi nukkumaan isojen poikien sänkyyn ja pinnis on purettuna meidän makkarissa. Mini oli niin onnessaan uudesta sängystään että jää huoneeseen leveä hymy naamallaan ja kertoo kuinka hiano hänen sänkynsä on :) Ongelmat nukahtamisen suhteen ohi tältä erää siis. Elohopea on yhtä innoissaan uudesta sängystään ja nukkuu siinä erittäin mielellään, voiko tämän enempää siis enää edes vaatia :)

Kuvat on kohta otettuna ja yritän mukamas saada ne joskus vielä tänne blogiinkin asti. Mutta tekosyy on hyvä. Muistikortin lukija on kiinni ukkokullan koneessa ja kuvat täten on helpoin siirtää sinne. Mutta ukkokultapa on ollut melko tiiviisti kiinni koneessaan, kiitos inssityön loppurutistuksen ja päivällä minä taasen käytän omaa konettani enkä edes avaa ukkokullan masiinaa. Että näin.

Niin, sitä iltapalaa siis..