Mini ei ole vielä aivan varma, miten suhtautua tuohon outoon valkoiseen tavaraan ulkona. Ainakin se hankaloittaa kulkemista kiitettävästi, mutta toisaalta taas tuntuu pehmeältä sen päällä makoillessa. Niin se sitten menikin, makoillessa koko ulkoilu. Lunta oli liikaa liikkumiseen ja pikkumies hermostui siihen ainaiseen kaatumiseen ja päätti maata siellä hangessa valmiiksi. Elohopean suhtautumisessa taas ei ole mitään epäiltävää, sillä tuo oli taas kuin kotonaan möyriessään lumessa, rakentaen siitä ties mitä ja kuvitellen leikkinsä niin loistaviksi. Elohopea ei lannistunut siitä, että kulkeminen umpihangessa oli hankalaa, vaan raivasi omalla lapiollaan kulkuväylää auki. Vasta rojahdettuaan naamalleen lumeen, täyttyi tuonkin mitta ja kuului pyyntö, mennäänkö kotiin.

Eilen reippailtiin ukkokullan kanssa parisen tuntia ulkosalla Elohopean ollessa kaverinsa luona synttäreillä. Mini nukkui kolme varttia rattaissa ja sen jälkeen tepasteli itsekin kieltäytyen helpommasta tavasta kulkea. Kuka sitä nyt tahtoisikaan istua rattaissa lämpimän peiton alla, kun ulkona on se kymmenisen astetta pakkasta.

Aamusta toimittiin pidemmän kaavan mukaan, mikä sopii meille paremmin. Ennen aamupalaa istuskeltiin olkkarissa tovi, syötiin hitaasti, pojat leikkivät aamupalan jälkeen äidin jäädessä istumaan kahvikupposensa ääreen, pojat leikkivät senkin jälkeen ja äiti laitteli sängyt kuntoon ja teki omat aamutoimensa, tehtiin ilman tappelua aamupesut ja puettiin myös sovussa...myös ulkovaatteet. Meille ei vain sovi kiire ja hoppu, ei sitten yhtään. Siihen on tottuminen, ettei aamuun kannata laittaa tiukkaa aikataulua..

Nyt on taas se aika kuusta, että jomottaa alavatsaa ja on ärtsy olo. Jo tämän takia voisin olla raskaana nonstoppina, jäisi nämä ärsyttävät naisten vaivat kokematta...