Meillä asustelee nykyään pieni minä-itse-mies. Kyllä tuolta 1v10kk ikäiseltä ukkelilta löytyy sitä omaa tahtoa vaikka muille jakaa. Turha kai sanoa, että törmäyskurssilla ollaan vähän väliä..

Uusin minä-itse-juttu on pukeminen. On oikeasti aika liikuttavaa katsoa, kuinka toinen yrittää tohkeissaan pukea päälleen. Tänäänkin housut meni jalkaan väärinpäin, mutta eipä se menoa haittaa, pääasia että ne tuli puettua ihan itse. Nyt poika kekkuloi täällä sisällä päässään hattu, jonka puki ihan itse. Voi sitä ylpeää ilmettä kun onnistui :)

Meidän sylivauva sitten. On melkoisen päättäväinen tapaus myös. Rattaat ei ole mikään lempparijuttu hereillä ollessa. Jos ei nukuta, niin ei myöskään olla rattaissa. Meillä tuo kantoliina on melkoisen must-juttu ulkoillessa, niin pysyy pienempikin tapaus tyytyväisenä. Vaikka tänään kauppaan mennessä se unohtui, siinähän sitten lykittiin rattaita, kanneltiin pikkumiestä sylissä ja kuskattiin ostoskorejakin vielä..vahingosta viisastuu.

Isoin mies sitten. Ollaan taas löydetty meidän parisuhde sieltä jostain kaiken alta ja olo tuntuu taas ihanan onnelliselta pitkästä aikaa. Ei sen puoleen, että tämä arki mitään ruusunpunaista olisi missään välissä, mutta pieniä juttuja siellä täällä piristää mieltä.

Kämppä kaipaisi imurin hellää kosketusta. Näillä lämpötiloilla ajatus imuroinnista ei vain innosta, ei sitten tippaakaan. Toisaalta jos sen ottaisi kuntoilun ja kaloreiden polttamisen kannalta, niin motivaatio voisi herätäkkin. Syksyllä kun siihen hääpukuunkin pitäisi pysyä ahtautumaan..

Tunnin päästä lenkille kaverin kanssa, imurointi ja 200 vatsalihasliikettä. Olisiko sitten kuntoiltu tarpeeksi?