Tänään aamusta leivottiin poikien kanssa banaanikakku (tuli muuten hyvää!), syötiin taikinaa ja maisteltiin uunituoretta leipomusta. Sitten ulkovaatteet niskaan ja parkkipaikalla odotti ihana yllätys auton ollessa valehtelematta 30 cm lumipeitteen alla. Siinä sitä aikaa menikin mukavasti sitä esiin kaivaessa. Autossa odotti yllätys, kun huomasin, ettei tuolla pääse 40 km enempää ajamaan, joten tankkaamaan siis. Siinä vaiheessa kaveri jo soitteli, että on junassa. Kellosta vilkaisin, että aikaa ruokaostosten tekoon kaupassa on 20 minuuttia ja kyllä me vain ehdittiin. Elohopea-raukka lensi kärryjen perässä, kun me viipotettiin hyllyltä toiselle..

Vanha lukioaikainen kaveri tuli kyläilemään ja oli se taas mukavaa vaihtaa kuulumisia jotenkin muutenkin kuin facebookin kautta ;o) Syötiin kahvin kanssa sitä tuoretta banaanikakkua, muisteltiin lukioaikoja ja juteltiin niitä näitä. Pojat ihastuivat kaveriin ihan valtavasti ja kaverin piirtämät aarrekartat ja piilotetut aarteet olivat jymymenestyksiä. Välillä saatiin tapella, että kenen kaveri se oikeasti onkaan... ;o)

Nyt illasta sitten äitini ja isäni tulivat lapsenvahdiksi ja me Ukkokullan ja siskoni kanssa suunnattiin veljeni luokse leffailtaa viettämään. Katsonnassa oli Veritimantti, jonka pääosassa, ah niin ihana, Leonardo DiCaprio. Leffa oli hyvä, vaikkakin kamalan siitä teki se, että perustuu tositapahtumiin. Tai siis elokuvan aiheet ovat oikeasti arkipäivää. Lapsisotilaat, timattien salakuljetus, levottomuudet, omaan napaan tuijottaminen...

Mutta leffailta päätettiin ottaa jokakuukautiseksi tavaksi. Ensi kerraksi ilmoitin kyllä haluavani kunnon hömppää ennalta-arvattavine juonineen ja ällöromanttisine kohtauksineen =D .

Mutta nyt pikkutypsy haikailee unimaidon perään. Tissin täytynee poistua koneelta..