Olenpahan loppujen lopuksi melkoisen yllättynyt miten helposti neljän lapsen laittaminen päiväunilleen onnistuu. Kas vain kun kaikki ovat jo unten mailla, tai ainakin hiljaa. Kaverin lapset ovat tässä hoidokkeina muutaman tunnin, joten saa taas hetken aikaa elää suurperheellisen elämää. Välillä sitä alkaa jo ajattelemaan että mitäs jos meillä oikeassakin elämässä voisi olla toinen parivaljakko vielä lisää. Huolestuttavaa..

Viikonloppu meni mukavissa merkeissä. Paappa (meikäläisen isäukko) tuli yökyläilemään ja oltiin ukkokullan kanssa avioliittoluennolla, mistä oli jo rutkasti apua meille. Ilmoitin että ensi kesänä mennään sitten viikon pituiselle leirille, piste. Mielummin hoidan tätä liittoa näin jo etukäteen eikä vasta sitten kun niitä onkelmia on oikeasti ja paljon. Mutta lauantainakin saatiin katsastettua jo muutamia onkelmia, tai se suurin niistä. Hittovie kun pitäisi vielä jaksaa lähteä työstämäänkin niitä asioita..

Poikakullat nauttivat yökyläilevästä paapasta eivätkä paljoa piitanneet meikäläisten poissaolosta, päinvastoin. Ruuan jälkeen käytiin lähikaupassa karkkiostoksilla ja tehtiin 1,5 tunnin lenkki merenrantaa pitkin karkkia syöden katselemassa miljoonataloja ja nauttimassa kauniista syysillasta. Poikien mentyä nukkumaan vedettiin vielä sipsipussin ja suklaan jämät keittiön pöydän ääressä ja jutusteltiin henkeviä. Paappa on kaiketi sen kalorimäärän jälkeen treenannut eilen ja tänään kiitettävissä määrin salilla ;o)

Eilen oltiin käymässä anoppilassakin, mistä käveltiin jalkaisin tunnin verran niin päästiin ukkokullan mummin synttärikahveille. Ja vauvakuumeoireita osa kaksi. Laitoin Minin kantoliinaan, niin saatiin Elohopea rattaisiin päikkäreille (ei viitsitä kulkea kaksilla rattailla julkisissa...) ja oli se vaan nostalgista kantaa nukkuvaa lasta tuossa edessä tuplaristissä. Niisk. Asiaa helpottaa tietty se, että meidän Mini on niin mini. Isomummin luona pojat olivat sitten elementissään ja pienen kaksion ollessa täpötäynnä porukkaa alkoivat myös desibelit ja vauhti kiihtyä meidän lapsosilla, joten pikimmiten vaatteet päälle ja ulos purkamaan energiaa. Kyläilyt lasten kanssa on heeeerkkua...

Eilisen päivän tunnelmaa ehkä vähän laimensi se, että oli ihan hillitön kurkkukipu ja kuumettakin jonkin verran (ja älkää kysykö miksen jäänyt kotiin sairastamaan...samaa kysyi ukkokultakin), joten en ehkä ollut parhaimmillani. Illasta vuoti jo Elohopeankin nokka ja yöllä heräili myös Mini tukkoisuuteensa. Jei. Mini jatkoi uniaan isin kanssa meidän makkarissa ja meikäläinen häädetiin olkkariin sohvalle. Niisk, olen jokseenkin otettu ukkokullan huomaavaisuudesta..

Mutta joo. Nyt vaikkapa kirjan kanssa sohvan nurkkaan kyhjöttämään ennen kuin nelikko heräilee..