Perjantaina siskon poika (8v) tuli meille yökylään. Käytiin hakemassa pojan kanssa serkku Helsingistä, samalla reissulla kiertelin hetken aikaa Forumissa, mutta ei sitä nykyään enää jaksa innostaa tuo kaupoissa oleskelu. Saaliiksi jäi Like-kustannuksen kojusta 3 kirjaa hintaan 10 euroa, ei siis mitkään huonot kaupat.

Vaikka osittain pääsen itse helpommalla, kun siskon poika on täällä, niin on se silti raskasta. (yleensä tuo serkkupoika kun jaksaa touhuta meidän pojan kanssa..) Varsinkin nyt kun siskon poika oli jättänyt gameboynsa kotiin, niin poti varmaan hirmuisia vierotusoireita siitä (on oikeasti vähän liiankin addiktoitunut ko. vehkeeseen..) ja ei ollut millään parhaimmalla tuulella täällä meillä ollessa. Komenteli poikaa hirveästi (mitä usein ei kyllä tee..) ja meidän poika otti siitä nokkiinsa ja oli sitten äidin helmoissa paljon.

Ei sen puoleen, oli meillä mukavaakin yökyläilijän kanssa. Käytiin koko porukan kanssa saunassa, tai minä ja mies käytiin löylyssä poikien istuessa ammeissaan kylppärin puolella. Pojan mentyä nukkumaan luin siskon pojalle kirjoja vielä hetken aikaa ennen kuin alkoi olemaan kypsää tavaraa sänkyyn..

Yö sitten menikin vähän niin ja näin. Pojalla on taas kamala yskä ja nenä vuotaa, joten yö sitten menikin yskiessä. Otettiin meidän väliin nukkumaan jossain vaiheessa yötä, jotta edes siskon poika saa nukkua rauhassa. Poika sitten yski muutaman tunnin kutakuinkin putkeen ja lopulta sitten vielä okseni meidän sänkyyn. Yskiminen sitten rauhoittui jossain vaiheessa ja saatiin nukuttuakin edes vähän. Lauantain ja sunnuntain välinen yö meni samoissa merkeissä..

Lauantaina lähdin poikien kanssa Keravalle. Mies jäi taas kotiin tekemään rästissä olevia koulujuttuja. Tiedän kyllä että ne pitää saada tehtyä ja tuenkin miestä kaikin tavoin opiskeluissaan, mutta kyllä silloin aamulla otti päähän. Tuntui hieman epäoikeudenmukaiselta, että mies sai jäädä kotiin lepäämään kokonaiseksi päiväksi (kyllä, lasken sen lepäämiseksi..vaikka koulujuttua tekikin koko päivän..) ja itse jouduin erittäin väsyneenä hoitamaan nuo kaksi lasta yksin (no, kyllä isovanhemmat tottakai olivat poikien kanssa..), ihan kuin tämä raskaus ei vielä olisi tarpeeksi rankkaa siihen päälle..

Eilen oltiin miehen kanssa syömässä ja leffassa meidän ystäväparin kanssa. Oli ihan mukava päivä ja poikakin oli viihtynyt lapsenvahtina olleen paapan kanssa erittäin hyvin, eipä ollut muistanut äidin ja isin olemassaoloa koko sinä aikana kun poissa oltiin ;o)

Niin. Äiti on tällä hetkellä melkoisen väsynyt. Kaikki on tällä hetkellä melkoisen retuperällä, ruuanlaitto ei jaksaisi innostaa (mutta eineksiäkään en kyllä halua syödä ;oD) siivoamisen kanssa on vähän niin ja näin, pojan kanssa kyllä jaksa olla, tai se on se mihin panostan.

Tuntuu että mies ei tällä hetkellä ymmärrä. Tiedän että miehellä on ollut rankka viikko takana töissä ja on väsynyt kotiin tullessaan, mutta en usko että omat päiväni ovat olleet yhtään sen helpompia. Välillä on oikeasti rankkaa olla 24 tuntia vuorokaudessa pojan kanssa, oma pieni hengähdystauko tekisi hyvää. Mutta jos lähden esimerkiksi lenkille, niin poika tulee mukaan jotta isi saa vähän levätä ja olla rauhassa. Koska on minun aikani olla rauhassa ja levätä?

En haluaisi alkaa jankuttamaan taas kerran samasta asiasta, tapella samoista asioista, koska se kääntyy kuitenkin taas siihen että vaadin koko ajan itselleni jotain. Haluaisin että mies ymmärtäisi joskus myös itse tehdä täällä kotona jotain, ilman että aina pitäisi pyytää useaan kertaan. Haluaisin että joskus mies itse ehdottaisi vapaaehtoisesti että lähtee pojan kanssa hetkeksi aikaa vaikka ulos että saisin levätä, tähän mennessä näin ei ole tapahtunut.

Haluaisin saada olla yhden ainoan päivän yksin kotona. Nukkua, olla vain itseäni varten. Edes yksi päivä niin, ettei minulta olla vaatimassa koko aika jotain, yksi päivä niin että saisin ajatella vain itseäni ja omia tarpeitani.

Tällä hetkellä kahdenkeskinen aika miehen kanssa on toisarvoinen asia, haluaisin vain aikaa itselleni.

En oikeastaan tarvitse ulkopuolista apua, tahtoisin vain että mieskin ottaisi enemmän vastuuta asioista, että olisimme tasa-arvoisessa suhteessa. Tällä hetkellä se ei aina tunnu siltä..

Kävin tekemässä Masennustestin netissä. Tuloksien mukaan minulla saattaa olla lievää masennusta, mutta toisaalta taas vastaukseni saattaisivat olla aivan erilaisia jos en olisi näin turkasen väsynyt koko aikaa (enkä kokisi olevani aivan yksin vastuussa kaikesta..). Mutta siis, tiedostan kyllä että riski masennukseen on, joten oman vointinsa kanssa saa olla tarkkana.

Tänään on ollut ihana päivä pojan kanssa. Ei olla edes tehty mitään erikoista, mutta kaikki arkipäivän askareet yhdessä ja kaikki pikkujutut ovat tänään tuntuneet erityisen ihanilta. Väsymyksetäni huolimatta auringonpaisetta siis vielä on, tunnen olevani hyvä äiti ja nautin äitiydestäni täysin rinnoin enkä vaihtaisi päivääkään pois. (vaikka olisihan se mukavaa välillä nukkua yksi yö ilman häiriöitä, aamuun asti niin pitkään kuin vain unta riittäisi ;oD) Odotan jo tämän kakkosenkin syntymistä ja toivon että aika menisi nopeammin..olisi ihana päästä jo tutustumaan tähän pikkupotkijaan kunnolla..