Pakkaaminen. Ei aloitettukaan.
Hoitovihkon kirjoittaminen. raksi tähän. Pikku vinkkejä hoitajille pojista. Ihan vain varmuuden vuoksi, kanaemo täällä.
Isompi muistikortti. raksenraksi tähänkin, jei. Nyt pitäisi riittää tila kortissakin, eiköhän 512 megaa riittäne.
Sää. Hoidossa on. Kelpaa meille.

En mä keksi enempää tarkastuslistaan. Olkoon. Oikeasti on vähän vaikeahkoa kuvitella, että lauantaina pitäisi luopua pojista ja sunnuntaina hyvin aikaisin istutaan jo lentomakoneessa. Kohti Amsterdamia, kohti Roomaa, kohti Bolognaa. Vähän epätodellista. Entisessä elämässäni olisin jännännyt jo viikon etukäteen ja nyt kummastelen, että joko me nyt ollaan menossa..

Eipä ole tähänkään päivään mennessä kuulunut yliopistolta mitään, minä pessimistinä olen luopunut toivostani jo. Vähän on pettynyt olo, mutta mitäs voin. Jos en olisi absolutisti vetäisin huomenna perseet olalle. Tai jos en olisi tällä dieetillä ahmisin itseni täyteen herkkuja (jokseenkin tässä uskon lipsuvani. Olen ansainnut lohdutukseksi yhden sipsipussin eiköstä vain..). Jos olisin himoliikkuja yrittäisin hukuttaa suruni sairaalloiseen lenkkeilyyn. Eikä mitään näistä. Minä käperryn sohvan nurkkaan ja tirautan useamman kuin yhden kyyneleen.

Nyt olisi kaiketi ohjelmassa koiruuden ulkoiluttaminen, iltapala ja sen sellaiset. Nukkumatti saattaisi kutsua tänään vähän aikaisemmin, kiitos viimeyön.