Nyt on sitten häät takanapäin ja tittelinäkin rouva. Vähän on vielä totuttelemista tuohon uuteen sukunimeen, mutta eiköhän se siitä sovi suuhun ajan kanssa. Eilen sitä kyllä harjoittelin kirjoittamaan.. ;o)

Jos sitä sitten aloittelisi päivän alusta loogisesti..

Isäni tuli hakemaan meitä 11 aikaan aamupäivästä keskustaan, saatiin kuin saatiinkin ahdettua puoli omaisuuttamme autoon ja suunnattiin auton nokka kohti juhlapaikkaa, Helsingin Tuomiokirkon kupeessa olevaan kahvilaa, jota siskoni pitää. Siellä olikin mukavasti touhu päällä, koristelut melkein valmiina ja leipomuksetkin viimeistelyvaiheessa. Tässä vaiheessa voinkin suitsuttaa kiitosta rakkaalle siskolleni, joka oli hoitanut koristelut ja tarjottavat, hääkakkua lukuunottamatta. Pelkäsin, ettei häistä tule meidän näköiset, koska en itse ehdi mitään tekemään, mutta kyllä tuo siskokulta vain tuntee minut sen verran hyvin, että osasi tehdä paikasta juuri meidän näköisen. Iso kiitos myös veljeni kihlatulle, joka siis teki aivan ihanan hääkakun!

Ehdin napsaista suuhuni jotain pientä ja vetäistä naamariini jääkahvin, kun jo piti kiirehtia kampaajalle. Hiukset pätkäistiin taas ihanan lyhkäisiksi (nämä on aivan ihanat, rokkitukaksi tätä kutsun..=D) ja tehtiin meikki. Vaikka kyllä tuo hinta, 95 € yhteensä, vähän kirpaisi, niin ehkä se oli sen arvoista, kerranhan sitä vain mennään naimisiin. Ja jälkikin oli kyllä hyvä. Ukkokulta oli onneksi pärjännyt loistavasti poikien kanssa kampaajan ajan, eikä ollut hermoromahduksen partaalla.. ;o)

Ehdin tehdä koristelut loppuun sekä imettää Minin ennen kuin sisko ilmoitti, että on hääkuvien oton aika (sisko siis otti kuvat..). Kolmen filmirullallisen verran poseerattiin siellä kirkon luona, turistien pällisteltävänä. Toivottavasti nyt muutama kuva sitten onnistui..

Kellon tullessa 16.30, alkoi myös jännitys kasvamaan vähitellen. Siihen asti oli ollut niin paljon tekemistä, että ei pahemmin ollut ehtinyt asiaa ajattelemaan, siellä kirkon takana halailtiin vielä hetken aikaa ukkokullan kanssa, ennen kuin ukkokulta suuntasi sakastiin ja minä piiloon juhlapaikalle. Siellä odoteltiin isäni kanssa ja meikäläinen ravasi vessassa muutamaan otteeseen. Minuako jännitti, ei suinkaan..

Vähän ennen viittä lähdettiin kävelemään kirkolle, odoteltiin, että kello on tasan viisi. Ovet aukesivat ja häämarssi alkoi soimaan..

Kirkko oli kai kaunis, itse en paljon ympärilleni katsellut. Keskityin kävelemiseen isäni käsipuolessa ja tuijotin eteenpäin, olo oli vakava ja pidättelin kyyneleitäni. Puolessa välissä käytävää ukkokulta tuli vastaan ja vaihdoin taluttajaa, myös mies näytti hyvin hyvin vakavalta ja liikuttuneelta.

Pappi puhui kauniisti, erittäin kauniisti. (On myös kastanut molemmat pojat, on siis vähän meidän oma pappi jo..) ja välillä meinasi kyyneleet valua, pidettiin miehen kanssa kädestä kiinni koko toimituksen ajan. Välillä Elohopea huuteli paperia kovaan ääneen ja Mini meinasi tukehtua, mutta muuten pojatkin jaksoivat toimituksen hienosti :) Sormuskin mahtui sormeen ja hääsuudelma vaihdettiin.

Häämarssi alkoi soimaan ja lähdettiin kävelemään ulospäin, tuo urkumusiikki taitaa tehdä sen, mutta taas oli kyyneleissä pidättelemistä. Suunnattiin morsiushuoneeseen odottelemaan, että vieraat pääsevät pihalle. Hetken päästä sitten suunnattiin kookoshiutalesateeseen (ei ollut riisiä ei..=D) tuoreena avioparina.

Ulkona oli odottamassa auto (yllätysjärjestely meille..) ja tehtiin "just married"-kyltti takalasissa ja peltipurkit takana pomppien kierros Helsingin keskustassa, kunnes palattiin takaisin hääpaikalle. Siellä otettiin onnittelut vastaan ja halauksia sateli :) Ihanin kommentti taisi tulla omalta ukkokullalta, joka totesi muutamalle miesvieraalle, joka halasi minua, että näpit irti meikäläisen vaimosta.. :)<3

Hääjuhla oli ihana, paikalla oli kaikki meille tärkeät ihmiset! Ohjelmaakin oltiin järjestetty, mikä oli mukavaa, muutama leikki meidän pään menoksi oli, mutta hauskaa piisasi :) Sisko piti ihanan puheen ja itku oli taas herkässä.

Pojatkin jaksoivat hyvin juhlia. Mini vaan ei suostunut juomaan pullosta tippaakaan, joten välillä piti sulkeutua keittiöön imetyspuuhiin, jotta raukkapieni sai nestettä edes. Muuten tuo kulki hienosti sylistä syliin ja viihdyttäjiä riitti. Elohopea alkoi loppuvaiheessa käymään hiukan ylikierroksilla, mutta hienosti tuokin oli..

Hääyökin meni mukavasti ;o) Pelättiin etukäteen, että pojat ei ehkä nuku niin hyvin rankan ja tominnnantäyteisen päivän jälkeen, mutta Elohopea ei herännyt kertaakaan ja Minikään ei tainnut herätä normaalia useammin. Äiti ja isikin sai onneksi nukkua hyvin, ja nukuttiinkin koko porukka aamulla puoli ysiin asti..

Sormusta tulee ihasteltua vähän väliä :) Vaikea sitä nyt on uskoa, että naimisissa ollaan, mutta ollaanhan sitä. Toisaalta, eipä tämä arki tästä muuttunut mihinkään..

Yksi etappi takana päin, nyt sitten suunnataan eteenpäin taas täysin purjein, avioparina tästä etiäpäin :) Jotenkin tuo naimisiin meno sai tunteet pintaan ja sitä taas on niin rakastunut tuohon ukkokultaan! Näin sen ehkä pitääkin mennä..

Tuore aviopari kookoshiutalesateessa..