Onpas ollut piristävää, kun maa on ollut auttavasti valkoisena ja on voinut todeta olevan lunta. Meidän poikakaksikko on ollut onnessaan talven tulosta ja niin on tehty lumienkeleitä, heitelty olemattomia lumipalloja ja laskettu liukureilla liukumäestä. Turha kai sanoa, että pojat ovat olleet onnellisia. Äiti sen sijaan..valtavasta vaatemäärästä ja jatkuvasta liikuskelusta huolimatta, meinaa jäätyä pihalle..ja asteita ei ole ollut sitä viittä enempää. Entäs kun tuohon tulee se kymmenen lisää. Hrrrrr...

Takana ovat niin ensimmäinen neuvola, kuin ultrakin. Jälkimmäisestä voi käydä lukemassa kuulumisia toisaalla. Kummasti nuo raskausviikot tuntuvat menevän eteenpäin ja pienoinen mahakin on alkanut tulemaan esiin.

Huomenna olisi tarkoitus suunnata Raumalle sedän 50v- juhliin, ja päivä meneekin sinne ajaessa, juhliessa ja kotiin tullessa. Eiköhän me handlata moinen reissu, kunhan poikasilla on tarpeeksi viihdykettä takapenkillä. Meikäläisen ja ukkokullan hommaksi jäi väsätä kortti vanhojen valokuvien pohjalta, mutta kappas vain kun on päässyt unohtumaan. Tänään me taas, viimeisenä iltana paniikissa tehdään taidonnäytettä setäkullalle. Mutta eikös ne parhaimmat tulokset tulekin aina pienen stressin ja paniikin alla. Mukamas..

Ääh. Onneksi kirjoitin huomisesta. Tajusinpa juuri, että olisi fiksuakin fiksumpaa etsiä juhlavaatteet ja poikien viihdykkeet jo nyt eikä myöhemmin. Huomenna aamulla kuitenkin startti olisi 8.30 jälkeen, jolloin pitäisi olla valmiina kyytiä odottelemassa. Onneksi olin kaukaa viisas ja vähän hoidin homman niin, että kokoonnutaan tässä meidän  pihassa. Saatiinpa puolisen tuntia enemmän valmistautumisaikaa kuin muut..meidän poppoon tuntien se kyllä tulee tarpeeseenkin.. ;o)

Mutta siis..paree poistua koneelta pikimmiten..