Ai mikä vai.

No se, että eilen illalla pojat nukahtivat ennätyksellisen helpolla. Liian helpolla. Tässä viikon verran ollaan taisteltu kolmekin varttia, että nuo saa nukahtamaan. Elohopea haluaa pissalle, pääsee. Pissa tulee tai sitten ei. Toisen kerran pissalle. Kolmannen kerran pissalle. Toisen kerran saattaa päästä jos ensimmäisellä kerralla ei mitään tullut, mutta kolmatta ei tule. Sitten tulee huoneestaan sanoen "apua, minua pelästää" (suom. pelottaa) ja isi vie takaisin sänkyyn. Toistuu. Toistuu.

Samaan aikaan toisaalla. Mini jää sänkyynsä. Hetken aikaa iloista jutustelua ja kiljumista. Kunnes huomaa, että o-ou. Minähän olen täällä ihan yksin, jättikö nuo minut tänne YKSIN! Huutoa. Äiti tulee antamaan tissiä selvästikkin väsyneelle pojalle. Sänkyynsä takaisin ja äiti pois. Hetken aikaa hiljaista. Tänne sitä tissiäääää! Taas tissille ja nyt poika ehkä nukahtaa. Tai sitten kerrataan vielä muutamaan otteeseen. Joskus tuo jopa jää hereille sänkyynsä ja nukahtaa omin neuvoin.

Mutta siis. Tämän kaiken jälkeen pääsemme siihen, että eilen illalla Elohopea kävi kerran pissalla ja kerran ovella. Isin mennessä ovelle, Elohopea kipitti jo itse sänkyyn. Isin kanssa jutustelua hetken aikaa ja sen jälkeen huoneesta ei enää kuulunutkaan mitään. Mini nukahti ensimmäiselle tissilliselle. Minä istuin sohvan reunalla ja odotin koska taas pitää mennä. Mutta ei tarvinnut.

Tässä ympärilleni tiiraillessa huomaan, että kukkia pitäisi ihan selvästi kastella, jotta ne ei kuihtuisi. Pitäisi.