Tänään koitti se Elohopean kauan odottama päivä. Hammaslääkäri. Aamupuuhatkin sujuivat rasvattuna, koska hammaslääkärillä käynti odotteli vuoroaan.

Odotushuoneessa kerroin Elohopealle, että täti tulee kohta pyytämään häntä sisään ja hetken päästä sitten kuuluikin kutsu. Elohopea oli pystyssä sillä sekunnilla ja juoksi hammaslääkäritädin luokse hurjaa vauhtia selittäen innoissaan ummet ja lammet. Innostuksissaan meinasi mennä väärään huoneeseenkin ja löydettyään vihdoin ja viimein perille oikeaan paikkaan tuo jo kyseli lupaa saada mennä istumaan siihen hienoon tuoliin.
Minä siinä täyttelin esitietolomaketta ja pitelin Miniä paikoillaan, kun Elohopea yhdessä hammaslääkäritädin kanssa tutki välineitä ja Elohopea sai tietää mitä milläkin tehdään. Aurinkolasit päähän ja homma käyntiin.

Tuo näytti niin isolle pojalle tuolissa maatessaan ja suuta aukoessaan ja hienosti kaikki meni ja tottakai hampaat olivat kunnossa. Kyllä me niitä sen verran ahkerasti ja tarkkaan harjataankin, että parempi olisikin ;o) Ja riitti sitä isillekin illalla kerrottavaa hammaslääkäristä vaikka kuinka, varmaan tämän viikon kohokohta Elohopealle :) Jos sitä itsekin yhtä innoissaan kirmaisi tuolille makaamaan ja sorkittavaksi. Sitä kun on perinyt taipumuksen hammaskiveen, niin visiitit hammaslääkärin vastaanotolle ei olekaan niin herkkua..

Illasta reippailtiin ja pyöräiltiin kiva lenkki lähiympäristössä. Pienen lisämausteen ja haasteen polkemiseen toi takapuolesta työntävä kyytiläinen, minulla kaiken lisäksi se painavampi noista kahdesta.

Mutta nyt iltapesujen kautta nukkumaan. Jippikajei muuten. Minityinen on alkanut nukkumaan aamulla pidempään, rasti seinään ja kopkop puuta vasten. Me koisataan aamuisin meinaan melkein 7.30 asti ja se on paljon se. Mutta onpahan lyhentyneet päikkäritkin. Meillä on vain vähäuniset lapset..

Mutta nyt uusi yritys. Öitä.