Meidän aamupäivät menee melko poikkeuksetta asukaspuistossa, joku aamu saattaa jäädä väliin kun käydään kaupassa (äiti kun käy mielummin aamusta, jolloin ei ole tungosta kaupan käytävillä..). Ja mikäs tuolla on käydessä, kun Elohopea viihtyy niin hyvin siellä ja tekemistä riittää..

Tänään tuo pääsi nikkaroimaan. Hakkasi vasaralla nauloja lankkuun (Äidin sekä Elohopean omat sormet olivat hiukan vaarassa kylläkin..) ja sahasi puunpalaa sahalla (Eipä sekään mikään turvallisin vaihtoehto ollut =D). Joku päivä tällä viikolla sai muovailla taikataikinasta omia juttuja ja tuo teki muumin kuulemma, tottakai :) Ja mitä kaikkea kivaa siellä onkaan ollut. Ihana kun jotkut jaksaa järkätä tuota ohjelmaa. Ja onhan se mukava että alkaa nuo syksyn normaalit jututkin jossain vaiheessa, lauluhetket ja askartelutuokiot sisällä.

Pitäisi kai ostaa muovailuvahaa tuolle Elohopealle kun sillä tuntuu niin mielellään puuhastelevan, omat pikkuiset lasten saksetkin kai ja mitäs vielä. Äidin pitäisi jaksaa enemmän keksiä tuolle virikkeitä..

Välillä kun tulee mietittyä, että onko Elohopealla vain yksinkertaisesti tylsää ja sen takia välillä meidän päivät on niin takkuisia? Entä jos tuo oikeasti tarvitseekin vain haastavampia juttuja? En halua toista pakottaa mihinkään oppimiseen tms. mutta toisaalta taas kyllä haluan rohkaista toista tekemään sellaisia juttuja, jos niistä nauttii. Tällä hetkellä Elohopea tykkää hirveästi Nalle Puh-muistipelistä, josta tuo löytää pareja aika hienosti ja yhdisteleepä tuo sellaisiakin pareja kuin Kani - porkkana, Nalle-Puh - hunajapurkki, niiden perinteisten Kani - Kani -parien sijaan. Osaapa tuo vielä laskea viiteenkin ja noita numeroita toistellaan välillä kävellessä, välillä portaita noustessa "yssi, kassi, koome, neejä, iisi".

Mini nukkui tänään puistossa kerrankin 1,5 tunnin unet, sen tavanomaisen puolen tunnin sijaan, johtuisikohan näistä vähän viilenneistä ilmoista, mene ja tiedä. Meidän imetys sitten onkin mutkikkaampi juttu, tuo kun on päättänyt ettei syö tissiä muuten kuin makuuasennossa, siis että sekä äiti että Mini makaa. Se hiukan rajoittaa tätä meidän puistoilua tällä hetkellä ;o) Ehkä se on toivottavasti ohi menevä vaihe, en välttämättä vielä seuraavia vuosia haluaisi makuullani imettää jokaista imetyskertaa (Juu, kauhistelkaa rauhassa, taaperoimetys täältä tullaan =D).

Tänään taas puistossa kuuntelin muiden äitien juttelua imettämisestä ja yleensäkkin vauvojen syöttämisestä yms. Yksi äiti sitten oli siinä vauva kantorepussa (se oli oikeasti epämukavan näköistä vauvalle..) ja syötti tätä pullosta. Sanoi sitten että oli imettänyt kyllä, mutta kerran kokeili imetyksen jälkeen antaa korviketta, vauva kun oli halunnut olla tissillä puolen tunnin välein, ja vauva oli vetäissyt koko 2 dl vielä siihen päälle. Sen jälkeen sitten oli päättänyt lopettaa imetyksen kokonaan, vaikka maitoakin kuulemma tuli kunnolla ja niin edespäin. Tottakai on jokaisen oma asia, miten lapsensa syöttää, pääasia että lapsi saa syödäkseen. Mutta silti, jotenkin teki vain pahaa kuunnella koko keskustelua. On vain surullista, jos imetys päättyy yhteen rintaraivariin, tissilakkoon tai tiheän imun kauteen, ihan normaaleita juttuja, jotka kuuluvat asiaan..

Enpähän viitsinyt alkaa paasaamaan imetyksestä uppo-oudolle ihmiselle, vaikka mieli kyllä teki.. ;o)

Nähtävästi on aika mennä herättelemään Elohopeaa. Imetysfanaatikko hiljenee tältä erää..