Eipäs ne sairastuparaportit eiliseen loppuneet, eivät suinkaan. Eilen heti postauksen kirjoitettuani armas vinkuiitamme Mini räkäisenä kuin suinkin kröhi ja yski tuossa työhuoneen lattialla. Hetken päästä tuo sitten oksensi limansa..ja tottakai matolle. Nyt olisi kaksi mattoa kylppärissä odottamassa jynssäämistä, keittiön matolle kun sattui oksentamaan siskon pojan koira viime lauantaina.

Epäilyksistäni huolimatta viime yö meni mukavasti eikä Mini tainnut herätä kertaakaan. Ei sen puolen, että on tämä päivä ollut yhtä takkuamista ja tappelua siitäkin huolimatta. Mini on kyllä sellainen jääräpää ja temperamenttinen yksilö, että tulee pärjäämään maailmassa kyllä. Tuota poikaa kun ei ihan heti lytätäkään maahan. Äidille tässä siis mukavaa lisähaastetta päiviin taistelevan virtasen kanssa..

Potilaita on se kaksi enivei. Ukkokulta kun kotiutui töistä jo ennen kolmea ja nukkuu nyt tuolla makkarissa peittojen alla. Itsellä ääni on yhä viskillä kyllästetyn kuuloinen, mutta voiton puolella aletaan olemaan viikon sairastelun jälkeen.

Pitäisiköhän sitä lähteä vaikka kävelylenkille ja ottaa Elohopea mukaan pyöränsä kanssa. Pääsisi ylivilkas energiapakkaus vähän purkamaan kaikkea tehokkuuttaan tuonne ulkoilmaan..