Mies palailee vähitellen kouluun ja töihin, pyhien vierasrumba täällä meillä on rauhoittunut ja aletaan vähitellen totuttautumaan normaaliin arkeen. Kieltämättä on ollut iso apu siitä että mies on ollut kotona nuo 5 päivää, sen takia mietityttääkin miten pärjäilen poikien kanssa yksin. Tai siis tottakai pärjään, mutta pitääkin pystyä jakautumaan niin moneen suuntaan..

Oli ihan mukava, että viikonloppuna kävi paljon vieraita vauvaa katsomassa, mutta kyllä sitä huomasi kaipaavansa sitä rauhaa ja aikaa vain oman perheen parissa. Eilinen sitten kyllä pyhitettiinkin vain meidän perheelle..

Kaksi vanhaa kaveriani kävi tänään, viime näkemiskerrasta onkin hiukan aikaa. Oli kyllä mukava nähdä, mutta kyllä sitä huomasi taas kuinka eri maailmoista me nykyään ollaan. Oma elämäni pyörii täällä kotiympyröissä tuon mieskolmikon kanssa, enkä tällä hetkellä edes kaipaa muuta. Kavereilla se elämän keskipiste on bailaaminen ja sen sellainen. Tänäänkin tuli tunne, että mistä sitä puhuisi, mieleen kun tulee vain vaippa-, synnytys- ja lapsijutut. Kavereilla taas muut.

Jotenkin on tämä kaveripiiri vähän muokkautunut tässä perheen perustamisen myötä. Nykyään nähdään enemmänkin meidän ystäväparien kanssa, vaikkei muilla lapsia vielä olekkaan..Silti meidän maailmat on paljon lähempänä toisiaan..

Tänään olinkin jo poikien kanssa muskarissa. Pääsi esikoinenkin sinne taas parin viikon tauon jälkeen. Vauva nukkui tyytyväisenä koko 45 minuuttia ja me jumpattiin ja lauleltiin pojan kanssa sillä aikaa. Hyvin tuo reissu meni kolmisteen, vaikka sitä vähän jännitinkin..

On muuten ollut mukava huomata, että minä, entinen nettiaddikti, en muista edes käydä koneella enää joka päivä. Tai ehkä muistaisin, mutta en jaksa..