Minä ja tekniset laitteet, ei hyvä yhdistelmä nähtävästi.

Sain pojat nukkumaan ja innoissani istahdin ompelukoneen ääreen tarkoituksena ommella muutama lisäimu pojille. No, puolet ensimmäisestä imusta sain ommeltua, kunnes kone ei enää suostunut yhteistyöhön. Nyt pitääkin odotella tuota meidän insinööriä kotiin, josko se sitten osaisi auttaa naista mäessä..

Tänään oltiin taas puistossa ruokailemassa. On täällä Espoossa vain mukavasti järjestetty tuo puistoruokailu, ilmaista ruokaa lapselle, joten ei sitä väliinkään viitsi jättää. Ja eipähän tarvitse pähkäillä että mitä tänään lounaaksi. Ja mikä ihaninta, tuo meidän isoveli syö niin reippaasti ruoan. Kai se on aika erikoista kun istuskellaan nurmikolla viltin päällä ja käydään jonossa hakemassa ruokaa. Ja kun äidillä ja kaverin äidillä on aina jotain ylimääräistä mukavaa syömistä mukana, on retkimeininkiä päällä. Meidän minikin (tästä etiäpäin siis tuo kuopus kulkee täällä blogissa mini-nimellä..) köllötteli viltin päällä ja tuijotteli taivaalle. Äidit hörppi kahvia ja oli leppoisa tunnelma, aurinko paistoi lämpimästi ja elämä hymyili :) Mikäs sen mukavampi tapa viettää lounasta.. ;o)

Isovelikin nukahti päiväunille ihanasti, laitoin sänkyyn ja poistuin huoneesta. Eipä sieltä mitään kuulunut sen jälkeen eikä kukaan tullut ovellekkaan norkoilemaan. Noin helposti kun tuo nukkumaanmeno kävisi aina..

Ai juu. Minillä oli neuvola eilen. Mitat 2,5 kk ikäisenä 5760g ja 58 cm muistaakseni. Melkoinen jötkäle tuo kyllä tuntuukin olevan.

Nyt pitäisi kai mennä herättelemään esikoista uniltaan, ei sitten tuo yöunille meno olisi niin takkuista..

Tekeehän tämä tunninkin hengähdystauko hyvää.