Tähän asti päivä on ollut mitä loistavin :) Esikoisen kanssa ei olla tapeltu vielä kertaakaan (kop kop..) ja aurinkokin alkaa paistamaan..

Vaikakkin juu. Päätti tuo elohopea sitten herätä jo klo 6.30, vaikka äiti kuinka yritti vielä saada jatkamaan uniaan, mutta ei. Hyvin pirteänä tuo päätti mennä syömään aamupalaa. Olisi kyllä kiva jos mentäisiin Minin päivärytmin mukaan ja nukuttaisiin aamuisin melkein yhdeksään asti..

Tänään oltiin puistossa 3 tuntia, elohopea kun tuntui siellä viihtyvän niin hyvin, niin en väkisinkään viitsinyt pois sieltä raahata. Ruokailutkin menee niin sutjakkaasti puistossa. Kai se on niin erilaista istua viltin päällä nurmikolla ja syödä kavereiden kanssa ruokaa. Löytyi sitten samanikäinen kaverikin, joka oli vielä kaiken lisäksi yhtä eloisa ja meneväinen yksilö kuin meidän elohopea ja pojat viihtyivätkin yhdessä mainiosti. Lempihuvina hiekan heittely..

Imetin tuossa äsken Miniä sohvalla ja Elohopea tuli siihen makoilemaan pää äidin jalan päällä. Hetken päästä aloin ihmettelemään, että kuinka tuo nyt on noin paikallaan ja hiljaa..ja kappas vain, tuo oli nukahtanut siihen. Tuossa tuo nyt vetelee sikeitä peiton alla. Mininkin sain hytkyteltyä sitteriin uneen ja nautin tällä hetkellä päivän kahvikupillista..

Pohdiskelin tässä vähän aikaa sitten, kuinka sitä muuttuu ajatukset ajan saatossa..

Esikoisen ollessa pieni, olin vakaasti sitä mieltä, että voisin olla kotona niin kauan, että lapset menevät kouluun, jos talous sen sallisi. Mies sanoi, että tee mitä haluat, tähän asti ollaan pärjätty opintotuella ja äippärahalla, niin pärjätään me jatkossakin vähällä rahalla.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että on aika keskittyä itseeni. En jaksaisi enää olla kotiäitinä kovinkaan kauaa. Rakastan lapsiani yli kaiken, mutta ollakseni hyvä ja täyspäinen äiti, tarvitsen jotain itselleni. Tällä hetkellä on niin kova hinku opiskelemaan, tehdä jotain itseään varten.

Ensi keväänä alan paahtamaan teologisen pääsykokeisiin ja yritän päästä sisälle tottakai heti ensimmäisellä kerralla, jos onnistaa, niin vuoden päästä syksyllä sitten alkaisin taas opiskelemaan. Joko heti täyspäiväisenä tai sitten pehmeämmällä aloituksella, ensin vain muutama kurssi, niin että voisin kuitenkin olla lasten kanssa kotona, mutta muutaman kerran viikossa kävisin luennoilla. (Kai tälläinenkin on mahdollista??). Mutta aika sen näyttää. On oikeastaan helpottavaa, että olen tehnyt päätökseni opiskelemaan palaamisesta. On joku, mihin tähdätä.

Vaikka tottakai mietityttää lasten hoitoon laittaminen, aina. Elohopea on silloin 3v ja risat, Mini kutakuinkin 1,5-vuotias. Kyllähän nuo tulevat pärjäämään, mutta silti aina näitä murehtii etukäteen..

Mutta juu. Pitäisi kai herätellä kohta tuota elohopeaa, ettei nuku liikaa. Minikin alkaa vähitellen raottelemaan silmiään. Taas siis pitäisi mennä.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin Täällä voi käydä kurkkaamassa toista blogiani, koskien pääsykokeisiin valmistautumista..