Eilen bussipysäkillä Elohopea rekisteröi penkillä istuvan somalimiehen, tarkemmin ottaen ihonvärin ja ilmoitti että tuossa on musta. Mitäs siihen lisäämään, ilmaus kun ei ollut millään tavalla rasistinen, miten melkein 3-vuotias edes osaisi olla. Alkaahan sitä vähitellen rekisteröimään, ettemme kaikki olekaan aivan samanlaisia..

Minityisestä on tullut melkoinen tutkimusmatkailija ja kieltämättä tuon korkuiselle tämä elämä taitaa olla melkoista seikkailua aamusta iltaan, tuttujen rutiinien siivittämänä. Mitä jos sitä olisi itsekin joskus katselisi maailmaa ja ympäröivää todellisuutta vähemmän aikuisen silmin. Elämä olisi varmasti hieman mielenkiintoisempaa.

Pienen nukkumistotuttelun (vierastan sanaa unikoulu) avulla Minityinen on alkanut vähitellen nukkumaan yönsä, ainakin vähän paremmin kuin ennen. Äiti on kuitenkin lähellä, yksin ei tarvitse uuteen nukkumisjuttuunkaan tottua.

Elohopea tuolla kuuluu pissattavan nukkeaan, äidiltä perittyä sellaista. Aamusta oltiin perhekerhossa ja Elohopea sai ystävän, voiko enempää enää toivoakaan.