Nyt alkaa olla otsikointikin helppoa..toipilaselämä kun jatkuu edelleen.
Elohopeahan kuntoutui pahimman vaiheen jälkeen nopeasti ja vaikka viikon jälkeen nenä onkin vielä hieman tukkoinen, on tuo jo entisellään. Minillä nenä vuotaa ihan vain muodon vuoksi, kuten ukkokullallakin, joten ehkä nuo kaksi pääsivät oikeasti niin helpolla. Minä täällä edelleen poden kylläkin ja diagnosoin itselleni näin netin avulla poskiontelontulehduksen. Tadaa, niin helppoa se on. Lääkäriin en vaivaudu menemään jos menee entiseen tapaan ohitse itselläänkin eikä ylly tämän pahemmaksi. Olo on puolikuntoinen, mutta minkäs teet. Arjen on pyörittävä kaikesta huolimatta.

Mini on ihme yökukkuja. Viime yönä kolmen pintaan tuo heräsi ja tassutteli tapansa mukaan ovelle. Kiikutettiin muutaman kerran takaisin sänkyyn ennen kuin tajusin kysyä olisiko tuolla pissahätä. Ja niinhän sitä olikin ja lapsi istahti tyytyväisenä potalle. Mutta loppuosa ei sujunutkaan enää yhtä helposti, sillä armas jälkikasvu ei halunnut enää nukkua. Omassa sängyssä viihtyi kerrallaan juuri sen verran että äiti ja isi ehtivät melkein nukahtaa...kunnes tuo seisoi ovella taas kerran. Viiteen asti aika meni sitten mukavasti vuorotellen Miniä sänkyyn nukutellessa ja sen reunalla torkkuessa. Ukkokullan herätys soi kello kuusi ja samoihin aikoihin armas Minikin päätti ponnahtaa pystyyn. Jei.

Tänään on tullut kitattua teetä, josko se helpottaisi höhlää lima-oloa, mutta ei oikein tunnu tepsivän. Suunnitelmissa oli ottaa rennosti, mutta niin sitä oltiin vetämässä perhekerho aamusta, vaihdettu petivaatteet meitien sänkyyn, pyöritettyä päivän pyykkihärdelli ja jynssättyä yläkerran vessa. Nyt pitäisi mennä alakertaan ja ryhtyä väsäämään lihamureketta ja perunamuusia. Perhe kai kaipaa ruokaa vielä jossain vaiheessa. Imurointikin olisi kova sana tänään, mutta josko sen jättäisi perheen päälle kunhan kotiutuu töistä.. ;o)

Jepjep. Kiva kun on taas viikonloppu edessä :)