Vaihdoin pitkästä aikaa sivupohjaa. Tämä onkin taas vähän selkeämpi..

Vaatehuoneen remppaus loppusuoralla. Tänään on maalailtu seiniä, tai siis Ukkokulta ja isä maalasivat, minä tein ruokaa, keittelin kahvia ja olin lasten kanssa. Samoin nuo kävivät tekemässä hyllyt valmiiksi ja huomenna on ohjelmassa enää niiden paikoilleen laitto ja urakka valmis. Ja meikäläisen urakka alkaa, kun pitää laittaa kaikki vaatteet yms. paikoilleen. Ja siinä riittää hommaa. Kerrankin muistin ja olin fiksu ja valokuvia on tullut otettua jokaisesta työvaiheesta, joten josko sitä saisin sitten aikaiseksi laittaa tännekin kuvia ennen ja jälkeen ja siitä välistä.

Siskon poika tuli meille yökylään, nyt kun on vielä muutama päivä joululomasta jäljellä. J-serkku leikki ja touhusi meidän poikien kanssa mukavasti ja iltapalaksi järjestin poikajoukon (ja Ukkokullan) iloksi lättykestit. Nyt on pikkuväki ollut yöunillaan jo pari tuntia ja me ollaan pelattu alakerrassa. Meikäläiseltä loppui kunto kesken (ja polvi on hajoamispisteessä) ja nyt on Ukkokullan vuoro pelata J:tä vastaan. Ei Fit:iä tällä kertaa, vaan Family Traineria. Hauskaa :)

Mietin tuossa vuoden vaihteessa tavoitteita tälle vuodelle. Lupauksia ei kannata tehdä, mutta tavoitteita pitää aina asettaa. Tälle vuodelle asetan tavoitteeksi pitää huolta itsestäni. Olla kiltti itselleni ja hemmotella itseäni. Ei mitää itsekeskeistä omaan napaan tuijottamista, vaan yritän lopettaa marttyyrina olemisen. Yritän takoa päähäni, että minun ei tarvitse koko ajan tehdä jotain, vaan saan välillä vaikka laiskotella. Saan syödä vaikka suklaata miettimättä montako kaloria siitä napsahtaa taas (ketä ne edes oikeasti kiinnostaa?). Opettelen välillä vain olemaan. Ja pyrin olemaan armollinen itselleni. Omaan ehkä hieman perfektionistin piirteitä, eikä sitä ole ollut mukavaa huomata. Yritän olla täydellinen äiti ja epäonnistun siinä täydellisesti (Kas kummaa!). Olen uhrautuvainen ja lykkään omat tarpeeni jonnekin sivuun ja elän välillä liikaa vain muita varten.

Ehkä syytä hellittää siis.
Piipahtaa ulkona ja kävellä hiljaisuudessa. Yksin. Kuunnella lintujen laulua. Yksin.
Istua alas lasten seuraan ja huomata kuinka mahtavia tyyppejä nuo ovat. Ja ettei äitiyttä tarvitsekaan suorittaa. Voi vain hypätä virran vietäväksi ja nauttia siitä.

Tämä jos onnistuu, niin tämän vuoden lopussa täällä on rentoutunut ja leppoisampi äiti-ihminen. Ei mikään huono vaihtoehto!