..on nähtävästi olemassa.

Sitä yksinkertaisesti on päivät niin täynnä ohjelmaa, ettei konetta muista edes aukaista. Ja sitten kun muistaisi, niin suuntaa mielummin sänkyyn. Ihme olotila entiselle nettiaddiktille.. ;o)

Lauantaina oltiin Keravalla ja käytiin siellä olevassa tivolissakin. Poikakin pääsi leppäkerttujunaan ja istuikin siellä kyydissä leveä hymy naamallaan :) Olisi kyllä mennyt muihinkin karuselleihin jos olisi vain päässyt..Itse sen sijaan kävin sitten siskon pojan kaverina ne hurjimmat laitteet läpi, kyllä sinä päivänä tuli vatkatuksi aika tehokkaasti.

Pojan nukkumiset, tai enemmänkin nukahtamiset, on alkanut olemaan melko hankalaa. Ennen vauvan syntymää kaikki sujui melko mallikkaasti, eli kai tuo sitten johtuu vauvasta. Nykyään päiväunille nukahtaminen kestää, kestää ja kestää. Ollaan menty kolmisin äidin ja isin sänkyyn pojat äidin kainaloon. Esikoinen vaan aloittaa kamalan pelleilemisen ja touhuamisen sängyssä eikä rauhoitu kuin sekunniksi jatkaakseen taas. Sitten puolen tunnin touhuamisen jälkeen nukahtaa, siinä vaiheessa äiti onkin jo ollut melkoisen kypsä. Sama juttu illalla. Jos sinne jää istumaan viereen poika vain pelleilee, jos jättää sinne yksin, niin tulee ovelle, josta viedään takaisin sänkyyn ja parhaimmillaan tätä jatkuu tunninkin verran. Turha kai sanoa, että tuossa vaiheessa äiti ja isi on jo melkoisen kyrsiintyneitä tilanteeseen..

No, toivottavasti olisi vain ohimenevä vaihe ja tasoittuisi taas. Mutta jos jollain on hyviä vinkkejä niin otetaan kyllä mielellään vastaan..

Pitäisiköhän tänään mennä puistoon poikien kanssa, ulkona kun on niin lämmintäkin pitkästä aikaa. Siinä tapauksessa vain pitäisi perua lenkki kaverin kanssa, molempia kun ei ehdi tekemään tänään..