Lisäystä vielä edelliseen postaukseen..

Kyllä sitä romantiikkaa ja helliä hetkiäkin löytyy, kun vain jaksaa odottaa.

Sunnuntaina poikien mentyä nukkumaan makoiltiin miehen kanssa vierekkäin sohvalla ja syötiin siskon tekemiä kinkkusarvia. Naureskeltiin hölmöille jutuille ja vain oltiin.

Se yhteenkuuluvuuden tunne oli ihana. Taas jaksaa arkea kun tietää, että toinen rakastaa edelleen.

Arjen romantiikka on sitä parasta romantiikkaa, sano mun sanoneen.