Ja tadaa, kertomus saa jatkoa.

Aamupuuron jälkeen Elohopea makoili olkkarissa patjoilla lattialla ja oletin tuon olevan kuumeensa takia vain hieman nuutunut. No, syy selvisi piakkoin tuon oksentaessa koko aamupalansa patjoille ja lattialle. Lapsi suihkuun, äiti oksennusten siivoamiseen ja patjojen pesuun, voiko päivä enää paremmin alkaa?

Niinpä pieni potilaamme makoili ja torkahteli koko päivän varapedillä samaisella olkkarin lattialla, mistä äiti oli varmuuden vuoksi pelastanut maton pois. Nestettä meni juuri ja juuri ja lounaaksi sain tuon syömään puolikkaan päärynän. Hetki tämän jälkeen potilas ilmoitti tahtovansa omaan sänkyynsä ja myös meni sinne. Ja tadaa, oksensi myös sänkyynsä. Lapsi suihkuun, äiti oksennusten siivoamiseen ja petivaatteiden vaihtoon.

Päiväruoan aikoihin potilas ilmoitti olevansa hyvin nälkäinen ja kiipesi pöydän ääreen istumaan. Yritin ehdottaa banaania tai muuta vastaavaa, mutta hän halusi makaronilaatikkoa kuten muutkin. Ja söikin sitä ison lautasellisen. Lepäili taas varapedillään ja torkahtelikin hieman. Nestettäkin alkoi menemään parempaan tahtiin, Osmosal takasi, että saa kaiken tarvittavan.

Isin tullessa kotiin potilas jo juoksi ovelle vastaan ja loppuillasta yltyi jo riehumaan Minin kanssa. Lapsi on kaiketi siis terve. Vielä kuumetta löytyy hieman, mutta mahtauti toivottavasti selätettynä.

Mini oli koko päivän vähän hukassa, kun ei ollut leikkikaveria. Ei viihtynyt omassa huoneessaan, vaan tahtoi pyöriä koko ajan Elohopean ympärillä. Voi tuota onnellista pikkuveljeä, joka huomasi isoveljensä olevan jo paremmassa kunnossa ja pystyvän pelleilemään. Isoveli sai valtavan halauksen ja leveän hymyn.. :)

Pyöritinpä tänään sitten neljä koneellista pyykkiä ja jynssäsin kaksi patjaa puhtaaksi. Kärsin myös hillittömästä kurkkukivusta (eikä ollut edes angiinaa, nieluviljelyn tulos oli nega) ja ääntä ei löydy kuin nimellisesti. Oma olokaan ei ole ollut siis mikään paras, joten tässä vaiheessa iltaa kiillottelen jo hieman sädekehääni handlattuani päivän näinkin loistavasti. Puolikuntoisena ei ole oikeasti kovinkaan mukavaa huolehtia pikkupotilaasta, kun tahtoisi vain maata itsekin pitkin pituuttaan toisten hoidettavana..

Onko Mini vuorossa seuraavana? (Toivottavasti tuo on pienikokoisuudestaan ja alhaisesta painostaan huolimatta niin sitkeä sissi, että kestää mahataudinkin kuivumatta ihan täysin..)