Pakko se kai on uskoa, ettei pahoinvointia enää ole. Outo olotila. Jokseenkin ihana kylläkin ;o) Sitä niin ehti jo tottua jatkuvaan kuvotukseen ja ällötysoloon...
Onhan tässä sitten ehditty syödä jo karkkia ja sipsiä ja sen sellaista...tervetuloa kilot ;)

Perjantaina siis ystäväpari (kuulostaa hölmölle..) tuli meille istumaan iltaa. Poika oli aivan innoissaan vieraista, ollaankohan me liikaa vain kolmisin ;o) Pelleili ja oli touhussa mukana, jos me naurettiin niin poika nauroin ihanaa tekonauruaan mukana ;o) Hassua kuinka lapset keksiikin kaikkea tuollaista, jos ei oikeasti naurata, niin tekonauru korvaa asian... ;o) Tehtiin siis yhdessä ruokaa ja syötiin paljon. Tarkoitus oli myös että oltaisiin pelattu lautapelejä, mutta sitten loppujen lopuksi oltiin kaikki niin poikki, että löhöttiin vaan sohvalla ja tuijotettiin telkkaria. Mutta tärkeintähän oli se yhdessä olo..

Lauantaina mentiin Keravalle vanhempieni luokse käymään. Kävästiin sitten sirkusmarkkinoillakin ja ostettiin tottakai lakuja, se on jonkinsortin traditio markkinoilla käydessä.. :) Yhdessä kojussa oli loistavia pipoja, niissä oli jokaisessa jokin teksti siinä edessä. Itselleni meinasin ostaa sellaisen missä luki äiti ja pojalle olisi kyllä ostaa pipo, varustettuna tekstillä Täystuho. Jäi harmittamaan, kun ei ostettu..

Eilen sitten pojan kummitäti tuli miehensä kanssa käymään meillä. Tein ruokaa ja oleskeltiin vain. Poika kyllä tykkäsi taas kun näki kummiaan ja taisi se ilo olla molemminpuolistakin :) Loppuillasta meno äityi hieman köyhäksi ja loppujen lopuksi viihdytimme toisiamme arvuuttelemalla, mitä toinen piirtää. Siis jonkin sortin sananselitystä piirtäen..

Mutta nyt on taas ystävyyssuhteita hoidettu :)