Ääh. Pitäisi päästä matto-ostoksille. Mini oli pottailun jälkeen ilman vaippaa ja hetken päästä Elohopea tulee ilmoittamaan, että tuo kakkaa paraikaa lattialle. Huokaus. Siellä oli olohuoneen matolla hienot tuotokset, kuten myös syyllisen jalanpohjissa, käsissä ja naamassa. Kuten myös pienet kakkaiset jalanjäljet johtivat keittiön suuntaan. Joku päivä vielä saan puristetuksi naurut tästäkin, mutta nyt ei oikein hymyilytä. Vaikka kakkaa se vain oli..

Niin ja siis aionhan minä maton pestä (kyllä, luultavasti se jää minun kontolleni..), mutta ei se ehdi kuivaksi sunnuntaihin mennessä kun tulee ihmisiä synttärikahveille (äiti vanhenee)...ja olohuone näyttää ankealle ilman mattoa. Ei se kai olisi pahitteeksi, että vaihtelisi mattoja välillä..ei tarvitsisi muuttaa paikasta toiseen joka kerta kun alkaa tympiä ;o)

Eilinen meni kyllä sellaisessa koomassa ettei toista. Taisi kaikki stressi ja jännitys pääsykokeista poistua, kun olo oli mikä oli. Aamusta ajattelin, että teen pitkän lenkin Minin ja koiruuden kanssa kun Elohopea oli mummin luona yökylässä, mutta niin vain käännyin jossain vaiheessa kotia kohti. Kun ei vain riittänyt energiata vaikka nukuttuakin oli tullut edellisenä yönä. Koko päivä meni saamattomuuden vallitessa olotilaa ja nukahdin sitten ruokapöytään, kuten myös koomailin ja pilkin loppuillan sohvan nurkassa. Wow, tulipahan tämäkin koettua. Aika metka tunne kyllä kieltämäti.

Mutta mikä on ollut parasta ajassa jälkeen pääsykokeiden. Se, ettei ole tarvinnut potea huonoa omaatuntoa siitä ettei lue pääsykoekirjoja. Se, että on voinut hyökätä kirjahyllyn kimppuun ja alkaa lukemaan kaikkia niitä kirjoja, joiden pariin olen kaivannut koko puolivuotisen. Se, että olen vain voinut olla.

Silti ajatus tiskaamisesta tai maton jynssäämisestä ei houkuttele. Mihinkäs ne asiat tästä muuttuisivatkaan..