Sunnuntai olikin mukavasti tohinaa täynnä. Aamusta suunnattiin uimahalliin ukkokullan siskon perheen kanssa. Elohopea oli uimahallissa 1,5-vuoden tauon jälkeen ja Mini ensimmäistä kertaa elämässään. Elohopea kirmasi pitkin lastenallasta kellukkeineen ja tuo pitikin viedä väkisin suihkuun ja saunaan lämmittelemään välillä. Mini sen sijaan oli hieman epäileväinen koko uimistouhun suhteen, mutta vartin sylittelyn jälkeen uskaltautui kävelemään itse altaassa äidin kädestä kiinni pitäen ja kohta sen jälkeen ihan omin avuinkin. Loppujen lopuksi myös Mini oli vaikea tapaus saada altaasta pois, joten eiköhän me aloiteta uimisreissut koko perheen voimin sitten tästä etiäpäin..

Uimahallista suunnattiin nenänpäät kohti läheistä mäkkäriä ja lapset olivatkin melkoisen innoissaan hampparireissusta ja sapuskat katosivat parempiin suihin kiitettävää vauhtia, ehkä se uiminenkin hiukkasen verotti sitten pieniä miehiä. Syömisen jälkeen ahtauduttiin junaan ja mentiin vielä ukkokullan siskon luoksen, olihan meidän kummitytön 1vee-synttärit. Italiasta ostin tuolle aivan ihania tyttöjen vaatteita, kerrankin kun pääsi tyttökuteita shoppailemaan..

Poikien nukkuessa päikkäreitään katosin minä paikalta, korrektisti ennen pirskeiden alkamista. En nyt muuten, mutta kirjallisuuspiirin kanssa oltiin jo toukokuussa sovittu taidenäyttely- ja syömisreissu. Päämääränä minulla siis oli Didrichsenin taidemuseo, mutta tapani mukaan sinne pääsyn kanssa oli vähän mutkia matkassa ;o) Lahjakkaasti ajelin bussilla reippaasti paikan ohi ja asian havaittuani kävelin kiitetävän matkan takaisin päin, saaden samalla opastusapua äidiltäni puhelimitse (Ukkokullalle en enää kehdannut soittaa, se on jo sellainen vakio tämä meikäläisen eksyminen että ihan noloa tunnustaa..). Mutta hei, pääsin kuin pääsinkin ihan oikeaan paikkaan vihdoin ja viimein, uskokaa tai älkää. Helene Schjerfbeckin näyttely oli upea  ja olisin voinut viettää maalausten parissa enemmänkin aikaa niitä ihaillen. Suosikiksi nousi Punainen pää. Nyt pitää kaivaa jostain muutama Schjerfbeckin elämänkerta ja paneutua niihin.

Näyttelyn jälkeen mentiin vielä syömään ja kohteena tällä kertaa oli Lehtovaara. Ruoka oli hyvää ja palvelu oli hyvää ja seurakin loistavaa. Täydellinen ilta kaikkinensa siis. Ja kotiin tullessa oli lapset jo unten mailla, joten ainoa homma oli enää koiruuden pissattaminen pikapikaa ulkona.

Eilinen päivä sitten alkoi sateisena, mutta sepäs ei meidän poppoota häirinnyt. Vedettiin saderomppeet niskaan ja lähdettiin ulos sateesta viis. Pojat sitten pomppivatkin lätäköissä sydämensä kyllyydestä ja Mini kikatti siihen malliin, ettei pomppimisesta meinannut tulla mitään. Vietettiin mukava puolitoistatuntinen kurassa ja hiekassa möyrien, joten ruokakin maittoi jälkikasvulle loistavasti. Äitiä tietenkin odotti kuraisten vaatteiden huuhtelu kylppärissä, mutta väliäkös tuolla. Pääsin eilenkin illalla luistamaan poikien iltapuuhista, kun oli yhden taideprojektin palaveri, joten äiteen ilta meni siellä sitten rattoisasti.

Tänään olikin sitten Elohopean kerhopäivä ja aamusta jo laitettiin kerhoreppu kuntoon ja väsättiin eväät kerholaiselle, ihan eväslaatikkoon päähenkilön toivomuksesta. Sinne tuo taas jäi kavereiden seuraan (Kukkona tunkiolla, ainoa poika nääs koko ryhmässä.) ja sanoi muutamaan otteeseen heiheiäiti toivoen äidin ja pikkuveljen paikalta katoamista. Kerhon paras anti taitaa olla edelleen se, että saa olla siellä yksin.. ;o)

Mutta nyt katsomaan jos Minityinen heräisi pian päikkäreiltään, niin ehdittäisiin viettämään aikaa ihan kahdestaankin ennen Elohopean kotiin hakemista..