Perjantaina oli karu herätys. Minä hitaasti heräävä ärripurri aamuisin jouduin toteamaan, ettei koko kämpässä ole sähköjä. Katastrofi, ei lastenohjelmia. Elohopea kävi kurkkimassa töpselille ja sanoi pistokkeen olevan seinässä, kyllä sähköä. Mutta eihän sitä ollut. Kävelin keittiöön ja ajattelin keittää aamukahvin, no kas kummaa kun ei se kahvinkeitinkään toiminut, saattaa siis toimia sähköllä. Fiksuna ajattelin sitten keittää edes teetä, mutta sekin kaipasi sähköä. (ai miten niin takussa aamuisin..) Ennen huoltoyhtiölle soittamista ajattelin käväistä rappukäytävässä katsomassa onko sielläkään, vai onko onkelma vain meidän, mutta ei sielläkään toiminut hissi eikä valot.

Kotona ihmettelin kun koiruutta ei näkynyt missään kun tapansa mukaan vaeltaa perässäni paikasta toiseen, mutta ajattelin tuon nukkuvan nurkassaan sohvan takana. Tunnin verran unohdin koko jutun, kunnes kuulin rapusta koiran haukkumista ja siellähän tuo koiruusparka istui surkeana oven takana, äiti oli sitten jättänyt toisen oven taakse ja tuo mietti kuumeisesti, mistä ihmeestä sitä oikein rangaistiin...

Tänään oltiin aamusta tuolla meidän asukaspuistossa ja kyllä se aika hurahti. Puoliväkisin piti pakata pojat rattaisiin ja tulla kotiin syömään, mutta ehkä siis otetaan puistoilu ohjelmaan tästä lähin. Mutta ei loppu hyvin vielä. Meidän hissi on pitänyt outoa ääntä tässä hetken aikaa ja nyt sitten hissinkorjaajamies oli siellä hissin alla hommissa ja me jumissa alhalla. Nyt ei pääse pojat päiväunille ennen kuin hissi toimii ja minä saan toiset rattaat haettua pyöräkellarista tänne ylös. Ei sitten tullut mieleenkään raahata kahta lasta ja yksiä rattaita kolmanteen kerrokseen..

Joo. Nyt kaksikko kuuluu tappelevan eteisessä joten paras mennä väliin. Jospa me kohta päästäisiin nukkumaankin..