Aamusta oltiin leikkipihallakin, kun ei kerran satanut vettä. Olihan pojat varustettu kumppareilla enivei ja kiitettävissä määrin nuo touhusivatkin veden kanssa. Kun vaatteet alkoivat olla asteen verran liian märkiä suunnattiin sisätiloihin. Ruokaa nälkäiseen kaksikkoon upposi kumpaiseenkin kaksi annosta ja sen jälkeen leikit päälle.
Siskon poika tuli meille kyläilemään kaverinsa kanssa, joten tuolla poikanelikko istuu olohuoneessa tyytyväisenä. Näin kun olisi useamminkin. Nyt on meinaan ruoka jo uunissa kypsymässä ja päivän toinen pyykkisatsi ripustettuna. Vaikka olenkin tässä kriiseillyt viime aikoina tämän lapsikysymyksen äärellä, alan hellittämään pääni sisällä taas.
Ai mikä kriisi? No, kun perheen äiti katsokaas tahtoisi lisää lapsia. On onnellinen kyllä kahdesta nykyisestä, mutta kun yksi tai kaksi lisää olisi se unelma. Tuntuu, että jotain vielä puuttuu. Perheen isä on päätynyt siihen, että kaksihan on aivan loistava vaihtoehto eikä enempää lapsia kyllä hankita..tai siis toivota (ei niitä hankita tuosta vain joo..). Tuloksena kriisi. Ehei, ei perheen äiti ole kitissyt ja vinkunut miehelleen asiasta, vaan on pysynyt asiasta ihan hiljaa. Omapahan on kriisinsä ja luopuminen tekee kipeää.
Ja sitten kun se perheen äiti tahtoisi ryhtyä sijaisäidiksi, mutta se samainen perheen isä ei ole innostunut tuostakaan ajatuksesta. Kriisi number kaksi. Ja se syli vain ammottaa tyhjyyttään ja pienokaisen kaipuu on valtava.
Kyllähän sen perheen isän mieli voi vielä (mukamas) muuttua ja tämäkin perhe lisääntyy joko biologisella tai sijaislapsella tai muutamalla jopa, mutta turhia toiveita en elättele. Kiukuspäässään (en päissäni, hah) kyseessä olevan perheen äiti miettii, että miksi hän joutuu joustamaan omista haaveistaan. Vaikka kysymys nousee myös, että miksi perheen isän pitäisi joustaa sitten samaisessa tilanteessa omista toiveistaan. Hah, ihan selkeä kriisin paikka. Kertokaapa tuolle perheparalle oikea kompromissi..
Älkääpä hätääntykö, kyllä minä olen juurinytjuurikinonnellinen, juurikin niin kuin pitääkin. Pitää vain oppia elämään juuri tätä päivää ja olla miettimättä tulevaa. Entä jos se huominen ei koskaan tulekaan? (mutta minkäs teet vauvakuumeelle..)
Ja kuvapari vielä tähän päätteeksi. Saa tuo perheenäiti muuta ajateltavaa ;o)
Keittiö siellä vanhassa kodissa..
Ja se uusi. Pientä eroako?
Kommentit