2 vuotta tuli täyteen ja samalla tuo uhma kyllä pamahti päälle ihan kympillä. Nice. Olihan se odotettavissa, mutta kuitenkin..onhan se pienoinen muutos, kun meidän aurinkoinen Elohopea on nykyään joka asiasta naama punaisena huutava jääräpää ;o)

Tänään ollaan taisteltu päiväunille menosta. Elohopea on oikeasti väsynyt, äiti kyllä tuntee merkit, mutta nukkua ei vaan voi. Tuolla se nyt huutaa huoneessaan ja äiti yrittää leputtaa hermojaan, ennen kuin menee takaisin huoneeseen..

Tänään oltiin puistossa ja Elohopea taas nautti saadessaan leikkiä kavereiden kanssa. Puistossa oli ohjelmassa myös vesimaalausta, lapsille pensselit käteen ja vesiämpärit eteen. Siellä tuo tyytyväisenä maalasi muumeja sun muita seinille ja maahan :)

Mini on nyt jo jonkusen aikaa heräillyt todella tiuhaan tahtiin öisin, nuo kahden syötön yöt ovat enää kaukainen muisto, kuten myös äidin kunnon yöunet. Ehkä se helpottaa sitten syksymmällä kun ilmat viilenee tai jotain.. Toisaalta, onhan tuo alkanut kääntyilemään selältä mahalleen, sekin saattaa häiritä yöunia..

Huomenna on poikien neuvolat, Minin 4kk- ja Elohopean 2-vuotis neuvola. Lääkäri saa katsoa samalla Elohopean silmät, tuo kun on alkanut karsastamaan, ikävä kyllä. Saadaan sitten lähete jatkotutkimuksiin. Itselläni todettiin piilokarsastus puolivuotiaana ja silmä on leikattu kaksi kertaa, ensimmäisen kerran ollessani 2-vuotias, joten äidiltään Elohopea sitten on silmänsä perinyt. Ei kannata tietenkään murehtia etukäteen kaikkea, mutta vähän huolestuttaa, jos tuo joutuu leikkaukseen ja joutuu aloittaa silmälasien käytön.. =/ (Miten lasit saadaan pysymään tuon päässä ja miten ne pysyy ehjinä.. ;oD)

Elohopea ajelee tyytyväisenä autollaan tuossa vieressä. Pitäisikö yrittää vielä kerran laittaa unille vai luovutanko jo? Jaksaisikohan tuo yöunille asti sitten ilman..

Olikohan vielä jotain? Ei kai. Mutta enpä muuten ole vielä rähjännyt Elohopealle, vaikka onkin vähän känkkäränkkä. Tähän asti olen jaksanut olla se kärsivällinen ja pitkäpinnainen äiti..rasti seinään.. ;o)