Miten voi joku pikkuihminen olla niin ihailtavan energinen heti aamusta. Öh..klo 6.30. Äiti vain tahtoi vetää peiton korville ja nukahtaa uudestaan, mutta turha toive. Meidän pikkumies oli hyvin pirteä eikä kuulemma tahtonut enää nukkua. Oliko äidilläkään siis vaihtoehtoja? No ei. Varsinkaan kun tahdoin suojella Elohopean aamu-unet, joten oli pakko viedä armas pikkuveli alakertaan. Eilen aamulla tuo kun samaiseen klo 6.30 aikaan nousi sängystään ja suuntasi valokatkasijan luokse. "Helätyys Elohopea, helätyys.." (juu, on sillä lapsella ihan oikeakin nimi =D).

Alakerrassa sitten aamupottailun jälkeen ylpeä potilas käveli eteisen peilien ääreen ja katseli olemustaan. Näppylöitä bongailtiin vielä yhteisvoimin, vaikkei äiti ollut vielä käynnistynyt edes puolelle teholle. Se aamuäreys nähkääs.. Pieni kriisi sattui myös kohtaamaan, potilas kun tahtoi nähdä selkänsä näppylätilanteen, mutta ei siinä oikein meinannut onnistua..eikä äidin vakuuttelut näppylöiden olemassaolosta meinanneet riittää. Ne kun olisi pitänyt nähdä itse.

Tänään olemme olleet, kas kummaa, kotona. Neljän seinän sisällä. Jei ja hiphurraa. Onneksi vesirokko sairastetaan vain kerran elämässä, tämä alkaa olemaan aika puuduttavaa. Mutta pyykit on pestynä, tiskit tiskattuna ja rästihommat koneen ääressä tehtynä. Yhdistyksen osalta taas asiat rullaa, seurakunnalla on nettisivut ja perjantain perhekerhon runkokin on suunniteltuna. Omat kirjoitushommat tuossa lisänä, joten tehokkaana on tämä kotiäiti viettänyt lasten sairasteluajat. Huomenna lukioaikainen kaveri tulee kyläilemään sekä veljen tyttö hoitoon. Elohopea pitäisi kuskata kerhoon ja sen sellaista. Kuka vielä väittää, että kotiäidit makaavat sohvalla aamusta iltaan ;o)

Hah. On tänään kyllä kyrsinytkin. Olen, sattuneista syistä tiedättehän, vangittuna kotiin kahden hyvin vilkkaan lapsen kanssa. Noh, sattuneista syistä en siis voi millään hoitaa ruokaostoksia päiväsaikaan, joten ajattelin että ah, tänään siis illalla pääsen kauppaan hyvissä ajoin hoitamaan tuon ikävän velvollisuuden. Mutta mitä tekee mies, jolla on jo muutenkin ylipaljon tunteja tässä kuussa plakkarissa? No, tekee tietysti pitkän päivän töissä ja on kotona vasta puoli kahdeksan pintaan. Koko päivän taas olen raatanut niska limassa (mukamas) täällä kotona ja illalla tahtoisi enää rojahtaa sohvan pohjalle puolitiedottomaan tilaan, mutta ei, minähän lähdenkin kauppaan. Argh. Juujuu, hiljaa siellä takarivissä. Pitäähän jonkun tienata edes rahaa meidän talouteen, kun minä laiskottelen päivät pitkät täällä kotona ja elän siivellä (se on sitten ironiaa tai sarkasmia tai mitä vaan, hernettä ei ole nenässä..).

Njääh. En jaksa olla pitkävihainen. Mies osti eilen meillekin sen, joten pakko lauhtua poikien nukkumaan menoon mennessä ja rökittää tuo ukkopahainen. Meillä ei nääs siirrytty digiaikaan, joten jotain piti hankkia tilalle. Ei me kai enää tehdä edes niitä juttuja aviovuoteessakaan, kun me vaan pelataan.. =D=D=D

Että simmottista. Veljen porukka tulee kohta piipahtamaan, joten paree poistua koneelta ja näyttää hyvälle lastenhoitajalle ;o)