En olisi koskaan uskonut, mutta olen löytänyt elämää netin ulkopuoleltakin. Minä. On kaikkea muuta niin paljon, etten muista koko tietokonetta, tai muistan mutta en jaksa. Outoa outoa minulle, mutta tervettä ehkä.

Tänään on ollut mukava päivä poikien kanssa (ei sen puolen etteikö jokainen päivä olisi omalla tavallaan mukava päivä lasten kanssa..) ja olen ollut juuri siinä hetkessä, yrittämättä mitään muuta. Käytiin kaupassa aamusta ja pelleiltiin poikien kanssa. Ja löysin taas yhden kirjan, joka oli pakko ostaa. Tällä kertaa Urho Kekkosen päiväkirjaotteita, paksu kuin mikä. Ja vain 3 euroa. Pakkohan se oli ostaa..

Minin mentyä päiväunilleen touhuttiin Elohopean kanssa kahdestaan mukavia. Istuttiin sylitysten sohvalla lukemassa kirjoja, piirreltiin keittiön pöydän ääressä yhdessä, Elohopea ajeli kuvitteellisella trimmerillä äidin nenäkarvoja (pitäisikö ottaa vinkkinä jo..)..

Elohopea tahtoi maitoa. Äiti ripusteli pyykkejä kuivumaan juuri silloin ja sanoi että hetken päästä. No, hetki taisi kulua Elohopean mielestä ja äiti ripusteli edelleen pyykkejä. Kolahdus ja säikähtynyt Elohopea. Keittiön lattialla kiisselit, maidot ja jogurtit ovesta, hienona sekamelskana. Hetken aikaa teki mieli karjua, mutta päätin jättää väliin. Nostin purkit pystyyn ja kaivoin mopin käteen. Harvemmin sitä tulee pestyä lattioita mustikkakiisselimaitojogurttiseoksella. Kerrankin kärsivällinen äiti jaksoi selittää Elohopealle, mitä tapahtui ja miksi se ei ollut mukava juttu. Ja mitä kannattaisi seuraavalla kerralla tehdä..

Huomenna suunnataan Korkeasaareen katsomaan niitä jääveistoksia anopin ja appiukon kanssa.