Eilen suunnattiin sitten lääkäriin illasta, kun mies oli kotiutunut töistä. Minillä kun tuo flunssa on jatkunut jo yli kaksi viikkoa. Ja oikeassahan olin taas kerran, korvatulehdus tuolla oli. Raukka pieni on ollut vähän surkeana tässä viime päivät, eikä ihme! Olo on ollut tukkoinen ja räkä valuu.

Yöt on tässä viime aikoina olleet vähän heikohkoja. Minille kun tuo nukkuminen on tehnyt vähän kipeää, paine korvissa kun kasvaa makuuasennossa. Olenkin pitänyt toista puoli-istuvassa asennossa päälläni kun itse makaan selälläni ja siinä tuo on nukkunut hyvin, äiti itse sitten ei vaan saa unta. Kai se tästä helpottaa (toivottavasti), kun antibiootit alkaa vaikuttamaan.

Jos nyt jotain positiivista pitää repiä, niin hyvä että on kipeänä nyt, niin ehtii parantua häihin mennessä! Oma kurkku on vähän karheana, joten jos sitä ollaan tulossa kipeäksi, niin parasta tulla nyt. Tällä kertaa taudilla saa luvan olla aikataulut.. ;o) En välttämättä meinaan tunne itseäni kovinkaan hehkeäksi ja kauniiksi morsiammeksi jos nenä vuotaa ja naama punasena saa niistää, muustakin syystä kuin liikutuksesta..

Elohopeasta on kyllä taas tullut sellainen äidin pikkuapuri, tuo kun haluaisi olla apuna joka ikisessä asiassa. Ihanaahan tuo on, kun haluaa tehdä mukana ja saakin tottakai tehdä kotitöitä (josko tuo sitten tykkäisi tehdä niitä vielä vanhempanakin..=D) mutta ihan vain välillä on olo, että saako äiti kerran edes tiskata ihan yksin tai muuta vastaavaa. Mutta hiljaa olen. Tee rakas kotitöitä tee :)

Piti oikeasti mennä sohvalle makoilemaan, kun sain pojat päiväunille, mutta ei tuo uni tule omaan silmään sitten millään näin päivisin. Johan täällä osoitteessa kaksi on sitä unihiekkaa saanut, niin ei taida kolmannelle enää riittää, varsinkaan kun tarvitsisi vähän isomman lastin..

Sellossakin olisi tänään avajaispäivä, mutta meikäläistä sinne tungokseen ei taida saada. No kyllä me suunniteltiin puistossa muutaman äidin kanssa, että lähdetään joukolla sinne lykkimään lastenrattaita ja tukkimaan tiet ;o) Olkoon sitten minkälaisia avajaistarjouksia tahansa, niin en kyllä lähde sinne hermojani menettämään. Ehkä sitten muutaman viikon kuluttua se pahin huuma on laantunut..