Ollaan sitten oltu koko poppoo, miestä lukuunottamatta lunssassa. Tai no joo, pojilla nenät vuotaa eritettä edelleen ihan kiitettävästi ja yskääkin irtoaa, mutta meikä-äiti sitten olen jo pääsemässä tukkoisesta olosta eroon. Kiva kun pystyy taas hengittämään nenänkin kautta. Ei nääs kuivu suu..

Yyh. Kyllä taas ollaan syöty, mässäilty, ihan miten vaan. Eiliset sipsinjämät, viimeiset suklaakuorrutetut voffelit (niin se lukee paketissa..) ja kummallekin oma paketti cookieseja. Sanoinko jo että on ähky olo. No, on siis ähky olo. Ahneella on se tunnettu loppu..

Huomenna mennään vähän messuille. Sama se kai on käydä kurkkaamassa. Jos törmäätte kahteen tirskuvaan toisiaan muistuttavaan naishenkilöön ja heitä seuraavaan kahteen häpeilevään mieshenkilöön, olet juuri kohdannut minut ja siskoni. Uskokaa tai älkää, niin meillä tulee olemaan hauskaa.

Ja töitä. En kai koskaan olisi uskonut sanovani tätä, mutta ihana päästä töihin. Ja kiva päästä rentoutumaan töiden pariin. Heh, minä. Kolmen kotiäitivuoden jälkeen riemu repeää hyvin pienistä asioista. Kuten hei, mies ei nauranut tälle jutulle. Vanukas on ruotsiksi pudding. Ja hauskan siitä tekee seuraava: Rauli Pudding Somerjoki. Ko hetkellä Elohopea käski äidin olla riehumatta ruokapöydässä.

Huomaatte kai jutun laadusta, että pitäisi mennä jo nukkumaan. Varsinkin kun herätään huomenaamulla taas kukonlaulun aikaan, kukkona toimii aamuvirkku Minityinen, mites muutenkaan. Ja ei, vappujuomia ei ole nautittu, sokerihumala vain kaiken mässäilyn jälkeen.

Mutta hei, HYVÄÄ VAPPUA kaikille lukijoilleni. Klara Vappen, Glada Vappen. Jepulistajee. Nyt nukkumaan.