Mini kävelee jo minkä ehtii. Nopeiten tukea pitkin, mutta ihan omin voiminkin menee jo viitisen askelta. Ja voi sitä ylpeää ilmettä pikkuisen kasvoilla hänen siinä onnistuttuaan. Ja kyllä me ollaankin reenailtu tuota kävelemistä jo vaikka kuinka. Juoksukin sujuu, työntäessään Elohopeaa taaperokärryllä tai nukenrattailla. Jokseenkin ohjaus on pikkiriikkisen hukassa ja kolareita sattuu joka toinen sekunti..

Aamusta ehdin lukea pääsykoekirjaa eteenpäin taas viitisen sivua ja paljon jäi päähän. Pitää aina käyttää hyväkseen tilaisuudet lukemiseen, jos näyttää tehokkaalta. Poikien päiväunien aikaan taas saankin keskittyä lukemiseen ihan rauhassa. Sitä ja kahvikupillista odotellessa siis..

Aamusta oltiin puistossa taas. Sinne on muotoutunut pitkä jäämäki, joka olikin Elohopean, kuten myös muiden lasten suosikki. Ensimmäiset puoli tuntia vietettiin kiinteästi jäämäessä, sen jälkeen oli vuorossa piirtelyä ja lapiointia. Ja hei, kerrankin päästiin lähtemään kotiin ihan yhteisymmärryksessä ilman mitään kiistelyitä. Oli aika hienoa.

Pojat istuvat keittiön pöydän alla ja kuuluvat tilaavan pizzaa. Mikäs siinä, toivottavasti tilaavat äidillekin.

Mies viestitteli äsken, että keskiviikkona ottaa töistä vapaata ja menevät silloin maalaamaan isäni kanssa uuden asunnon seinät. Sitten perjantaina pääsen siskoni kanssa puunaamaan paikat ennen sitä kunnon rumbaa. Kyllä huokaisen syvään helpotuksesta tämän kaiken ollessa ohi. Vaikka muuttaminen on kivaa, niin on se kyllä raskastakin.