Kaksi tuntia ja meidän pitäisi olla kentällä hakemassa ukkokultaa kotiin. Vihdoin ja viimein ne 5 pitkää vuorokautta ovat kuluneet ja yh-aika päättyy taas tältä erää. (tilannetta ei lohduta kylläkään tieto, että sama olisi edessä taas jo kolmen viikon kuluttua..). Yhdellä sanalla jos kuvaisi, niin on ollut...no, raskasta. Olen ollut väsynyt, väsynyt, väsynyt..eikä mistään ole meinannut tulla mitään..mutta hengissä ollaan silti edelleen =D

Maanantai oli haikea, kuten taisin viime postauksessa kirjoittaakin. Tunteet olivat pinnassa pitkin päivää, mutta iltaa kohti sitä taas tasaantui ja oli pakko elää arkea juuri siinä ja nyt. Niin, siihen erossa oloonkin kun tottuu.

Tiistaina käytiin hakemassa veljen vaimo ja tyttö kyytiin ja suunnattiin kirppikselle ja Seppälään euron kuponkia käyttämään. Lapsikolmikko oli hyvin täynnä energiaa ja oli täysi työ saada nuo viihtymään matkassa mukana. Illalla isäni haki meidät luokseen, niin ei tarvinnut olla kotona koko iltaa päinsä.

Keskiviikkona lähdettiin kaverin luokse palaveeraamaan kolmen viikon päästä alkavan perhekerhon suhteen. Ideoita lenteli ja sateli ja lapsetkin löysivät yhteisen sävelen erittäin nopeasti lotraten vessan lavuaarilla itsensä ihan märiksi. Ilta taidettiin puuhailla takapihalla puutarhatöiden parissa unohtaen ajankulun täysin.

Torstaina veljen vaimon ja tytön kanssa tarkoitus suunnata toiselle kirppikselle, mutta sinne päästyämme ilmeni sen aukeavan vasta seuraavana päivänä. No, käytin kälyni sitten kirjastossa ja juoksin tämän tytön perässä ympäri kirjastoa. Sitten äkkiä äidilleni viemään pojat sinne hoitoon ja itse suuntasin kulkuni seurakunnallemme, jossa oli vanhimmiston (=hallitus) kokous, missä kävin kertomassa perhekerho-suunnitelmista ja orastavista nettisivuista. Illalla suunnattiin siskoni luokse, jonne jäimme myös yöksi.

Perjantaina eli eilen sitten aamusta veljen vaimo soitti ja mentiin heidän läheiseen puistoon leikkimään, myös siskon poika 10 vee lähti matkaan mukaan. Puistossa meni 1,5 tuntia kuin hujauksessa eikä poikakolmikkoa ja yhtä itsepäistä tyttölasta olisi saanut lähtemään pois sitten millään. Siskon poika tuli koiransa kanssa meille, syötin kolmikon ja laitoin nuorimman päiväunille. Sitten kauppaan ja äkkiä ruokaa nälkäiselle poikalaumalle. Paappa kävi hakemassa Minin matkaansa ja parisen tuntia nuo olivat reissussa pikkumiehen nauttiessa täysin siemauksin jokaisesta sekunnista. Ilta meillä meni taas puutarhahommissa ja nyt tuo takapiha näyttää taas siistille.

Tänään siis vain ollaan enää laskettu tunteja ja kaksikko on käynyt melkoisesti ylikierroksilla ja äiti käyttää tässä vaiheessa viimeisiä voimiaan. Onneksi kohta..
Huomenna ajattelin olla itsekäs ja jäädä kotiin ukkokullan lähtiessä poikien kanssa vanhempiensa luokse. Ehkä olen ansainnut yhden vapaapäivän tämän yh-urakan jälkeen..