Ja aamulla kun oltiin puistossa satoi vettä. Sitä se teettää. Jäi kyllä vähän lyhyeksi meidän puistoreissu sateen takia. Mini kun raivosi rattaissa, joten mitä vaihtoehtoja meillä oli. Imettää vesisateessa, kantaa toista liinassa vesisateessa, kuunnella toisen huutoa. Ääh. Kotiinlähtö oli paras vaihtoehto. Eikä tuolla edes ollut nälkä. Tissille päästyään jutusteli vain tyytyväisenä..

Pojat sain tainnutettua päiväunille, saa hengähtää edes hetken aikaa. Olisikohan sitä sitten taas vähän mukavampi äiti? Jostain kun saisi pikkiriikkisen lisää kärsivällisyyttä ja energiaa kestää tätä hullunmyllyä..

Hitsivie. Mähän en ole tänään vielä edes laittanut pyykkikonetta pyörimään, jo on maailmankirjat sekaisin. Ja pitää noita vaippoja taas pestä se koneellinen, niin on pojilla jotain päälle. Tuon Elohopean kun saisi tajuamaan pottaan pissaamisen ihanuuden jollain keinolla. Tuota ei vaan tunnu koko homma kiinnostavan tippaakaan. Ollaan yritetty antaa toisen olla ilman vaippaa pihalla, mutta hädän tullessa tuo vaan antaa tulla, katselee kun valuu pitkin jalkoja ja toteaa "pissa" ja jatkaa leikkejään kuin mitään ei olisi tapahtunut..

Tänään tuo rikkoi kananmunan, raa'an sellaisen. Fiksusti jätin kananmunapaketin pöydän reunalle, mihin tuo ylettyi. Katsoi äidiltä mallia ja yritti rikkoa munan kippoon, sillä seurauksella, että sisältö ei sitten mennyt sinne kippoon ollenkaan, pöydälle ja lattialle kylläkin. Mutta arvatkaapas mitä, äidiltä ei palanut pinna. Äiti vain hymyili ja sanoi, että vahinkoja sattuu. Seuraavan kerran voidaan rikkoa muna yhdessä, niin ei tule niin paljon sotkua. Elohopea katsoi siihen malliin, että mikähän tuolla nyt on, huuto, missä se viipyy.. ;o)

Ehkä en siis olekkaan ihan toivoton tapaus..toivottavasti.