Eilen päivittyi kirjasivu, siitä johtui haamupäivitys taas kerran.

Nyt yritystä laittaa jotain tekstin poikastakin tähän..odottelen, että pojat nukahtaisivat ja pääsisin alakertaan pyörittelemään sämpylät pellille ja tiskaamaan. Jee, ratkiriemukasta iltapuhdetta varsinkin tuo tiskaaminen. Olo on nuutunut, ukkokultakaan ei ole vielä kotona, vaan vasta matkalla. Ei ole oikein lohduttanut tänä iltana tieto, että huomisen ja perjantain on kokoinaisuudessaan kotosalla vain. Se kun ei auta tähän väsymykseen ja arjen yksin pyörittämiseen juuri tänä iltana. Tässä kun on alkanut iskemään kutakuinkin tasan klo 17 ihan armoton väsymys päälle ja jokainen tekeminen tuon jälkeen on ponnistusten takana. Yritä siinä sitten olla kärsivällinen tuon poikakaksikon kanssa..

Mutta jotain muutakin kuin itsesäälissä rypemistä ;o)
Maanantaina oli lääkärineuvola, nuo viikot kun on taas hurahtanut sinne saakka. Se oli kyllä ihan hauska käynti, ainakin erilainen kuin ennen.

Ensin oli normaalisti terkkarin luona painon (jota tullut tähän mennessä vasta reilut 3 kg lisää) ja verenpaineen katsastaminen ja uuden ajan varaaminen. Sitten taasen odotushuoneeseen lehtien ääreen, kunnes käy kutsu lääkärin puolelle. Viitisen minuuttia ehdin lehteä selailemaan, kun terkkari tuli sanomaan, että olisi meikäläisen vuoro ja niin sitä mentiin. Tähän asti lääkärinä on ollut jokaisessa neuvolassani sellainen 50 ja risat naisihminen, joten yllätys oli melkoinen kun huoneessa odotti nuori komea mieslääkäri. Siinä sitten jotain pientä jutustelua ja taustojen kyselyä ja lääkäri sitten sanoi, että voin mennä riisumaan tuonne verhon taakse. Mistä heräsi tietenkin päässäni kysymys, että mitä ihmettä sen verhon takana riisumisesta on hyötyä, siinähän kohta levittelen koko tavaran näkyville joka tapauksessa ;o) Ja siinä sitä sitten maattiin jalat levällään vieraan miehen (hyvän näköisen sellaisen, saanko muistuttaa) puuhatessa alapäässä. Ongelmaa ei ollut, ei tässä mitään ylisiveitä olla koskaan aikaisemminkaan oltu, mutta vähän meinasi hymyilyttää. Hah, olisipa lääkärikäynnit aina yhtä yllätyksellisiä.. =D

Mutta joo. Kohdun ulkosuu sormelle auki, mikä kuulemma ihan normaalia näin uudelleen synnyttäjälle. Supistuksiin neuvoksi vain lepo ja jos ei auta, niin sitten pitää katsoa tilannetta uudestaan. Viimeisellä lääkärikerralla sitten pitäisi saada resepti niihin antibiootteihin (jotka meikäläisen pitää ottaa väh. kaksi tuntia ennen lapsen syntymää sydänvikani takia), jotta voin lääkkeet napsaista mahdollisesti jo kotona. Ties sitä kuinka nopeasti tämä päättää tulla..tai siis olenko sairaalassa kahta tuntia ennen tuon syntymää. Ministäkin taisin juuri ja juuri olla..

Joopa joo. Armas puolisokin kuului juuri saapuneen. Parahiksi kun jälkikasvu on jo sängyissään. Hyvä ajoitus.

Nyt siis sämpylöitä pyörittämään ja tiskaamaan.