Sanokaa mun sanoneen, mutta muuttaminen on rankkaa. Ainakin kahden alle 3-vuotiaan kanssa. Miettikää, meillä on ollut netti jo perjantaista lähtien, mutta minä istun koneella vasta nyt. Sunnuntaina. Kahden viikon tauko on siis tehnyt tehtävänsä.

Muutto ei tietenkään sujunut ongelmitta, sillä kämpässä ei ollut sähköjä vaikka sähköyhtiö niin oli luvannut ilmoittaa eteenpäin. Onneksi on sähköpostissa mustaa valkoisella, niin lähdetään taistoon. Joten muuttoviikonloppu sitten majailtiinkin ukkokullan vanhempien luona, mitäs me täällä sähköttömässä asunnossa oltaisiin tehty.

Tavaraa on. Edelleen niitä lojuu pitkin poikin ja paikat pitäisi löytyä. Tai löytyisihän ne jos jaksaisi tehdä jotain. Tänään koottiin uusi kirjahylly ja jossain välissä pitäisi järjestellä tämä työhuone kuosiin. Ensi sunnuntaiksi viimeistään, kun on Minityisen synttärit. Viikko aikaa siis saada kämppä esittelykuntoon.

Vieressä on hevostallit ja ollaan käyty heppoja katselemassa poikien kanssa usein. Samoin meri on ihan vieressä ja uusin harrastuksemme onkin meren jäällä kävely. Jokseenkin tässä kevään edetessä taitaa harrastus lopahtaa sitten ensi talveen. Seurakunnan perhekerho on katsastettu ja siellä aiotaan käydä jatkossa, kyllä pojat olivat innoissaan uusista kavereista..

Mutta joo. Muuton rasittamat aivot jumittelevat kiitettävästi, joten nyt ruuan laittoon. Lohipasta odottaa syöjäänsä. Tai siis valmistajaansa..