Päivittelin vähän kirjasivua, joten muutama rivi tähänkin..

Olo on kuin junan alle jääneellä eikä tämä koneella istuminen tunnu auttavan ;o) Pakko jossain jumittaa, vaikkei tässäkään jaksaisi poikien metelöintiä kuunnella..

Eilen oli taasen neuvola ja kaikki muuten ihan ok, mutta vauva ei kasva neuvolan käyrien mukaan tarpeeksi. Saatiin sitten lähete Hyvinkäälle lisätutkimuksiin ja eilen tuolta sairaalalta jo soittelivatkin ja aikakin tuli jo täksi perjantaiksi. Nopeaa toimintaa. Kiva päästä kurkkaamaan pikkuista ja katsomaan, että kaikki on kunnossa. Tottakai vähän huolestuttaa, että entä jos jotain onkin vialla, mutta toisaalta taas en ennen perjantaita jaksa murehtia. Sanoinkin eilen ukkokullalle, että perjantaina sitten murhedin jos syytä on, turha tässä kai pyöritellä pienessä pääkopassaan pahimpia mahdollisia skenaarioita. Ja eipä nuo pojatkaan ole syntyessään mitään jättiläisiä ollut (2950 g ja 3160 g), joten ei tästä kolmannestakaan sellaista taida tulla..

Elohopean kerhon kanssa takkuaa. Tai siis kun tuo ei enää halua mennä sinne. Jo kotona alkaa itkemään, ettei tahdo kerhoon ja jos kerholle asti päästään, niin siellä istuu vain kädet puuskassa eikä suostu väistymään äidin viereltä, eikä jää kerhoonkaan. Tänään kotiuduttuamme epäonnistuneelta kerhoreissulta juttelin lapsosen kanssa ja nyt syynä tuntuisi olevan se, ettei äiti ole kerhossa mukana. Sanoi, että tahtoo vain sellaisiin paikkoihin, joissa voi olla äidin kanssa. Ihme ripustautumiskausi meneillään, mutta suotakoon se meidän aralle ja herkälle melkein viisveelle.

Aamusta tein loistopäätöksen mennä vaatevarastoja läpi ja tuolla ne odottaa meidän makkarin lattialle selvittämistä edelleen. Ajattelin vähän kaivella vauvan vaatteita esiin vähitellen ja katsastaa vaatevarannot, paljon kun ehdin myydä vuosi sitten kun lisää lapsia ei pitänyt tulla. Nyt onkin sitten kiva homma katsoa, mitä tarvitaan ja mitä jo löytyy. Ja uskokaa tai älkää, mutta nyt en enää vauvanvaatteita myy hetkeen aikaan..jätän kyllä sen varaan, että meille sattuisi tulemaan se neljäskin. Huomasin meinaan juuri, etten ole muistanut asennoitua tähän odotukseen sillä mielellä, että on meikäläisen viimeinen kerta raskaana..pätevä peruste siis saada se neljäs lapsi..(ja ukkokullalekin menee läpi juu...=D)

Joo, pitäisi kai nousta. Mini nauroi niin paljon, että oksensi lattialle ja pikkulegojen päälle. Loistavasti alkanut päivä siis jatkuu yhtä loistavasti..